Kirjanpainaja – kuusimetsien tuhohyönteinen
manty-saimaa
Kirjanpainaja on merkittävin kuusen tuholainen ja tavallisin syy tukkikokoisten kuusten kuolemaan. Ne voivat tappaa merkittävän osan uudistuskypsän kuusikon puista. Vanhat kuusikot ja erityisesti lämpimät metsänreunat ja kuivien kasvupaikkojen metsiköt ovat altteimpia tuhoille. Myrskytuhot ja tuulenkaadot metsässä kiihdyttävät kirjanpainajan aiheuttamia tuhoja. Runsastuessaan se pystyy iskeytymään myös elinvoimaisiin kuusiin.
Tuholaisten merkkejä on hyvä tarkastella omassa metsässä säännöllisesti. Kirjanpainaja on puolen sentin pituinen tummanruskea kaarnakuoriainen, joka elää kuusissa. Ne lähtevät lentoon touko-kesäkuussa, kun ilman lämpötila ylittää +20 astetta ja maanpinnan lämpötila kohoaa yli +9 asteeseen. Kirjanpainaja esiintymän tunnistaa ruskeankirjavista purukasoista puun kuoren kaarnaliuskojen välissä sekä puun tyvellä. Kirjanpainajatuhon merkkejä voivat olla myös latvuston harsuuntuminen ja värimuutokset.
Tuhojen ennaltaehkäisemiseksi on tärkeää ylläpitää metsien elinvoimaisuutta harventamalla nuoret ja uudistamalla vanhat metsät ajoissa. Tuoreen kuusipuutavaran poisvienti metsistä alueellisiin määräaikoihin mennessä on tärkein kirjanpainatuhoja ehkäisevä toimenpide mihin myös Laki metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) velvoittaa. Velvoite koskee 10 m3/ha ylittävää kuusipuumäärää. Vanhojen, kuolleiden kuusien sekä yksittäisten tuulenkaatojen korjaamatta jättäminen ei aiheuta kirjanpainajien joukkoesiintymän vaaraa. Tuhoriskiin voidaan vaikuttaa myös aukkojen rajauksella; auringon paahtamalle puolelle ei saisi jäädä pystyyn täysikasvuista kuusikkoa. Metsien tuhonkestävyyttä voidaan lisätä myös suosimalla sekapuustoisuutta ja lisäämällä lehtipuiden osuutta.
Lähde: Metsätuhot 2020.
Lisätietoja Metsäkeskuksen Kirjanpainaja oppaasta: https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/kirjanpainajatuhon-torjuntaopas.pdf
