Uusi yksityistielaki keventää byrokratiaa

04.4.2019

Vuoden vaihteessa voimaan astunut tielaki korvaa yli 50 vuotta vanhan lain.

Yksityisteiden periaatteet säilyvät tulevaisuudessakin ennallaan eli tiekunnan osakkuus perustuu maanomistukseen ja kustannukset jaetaan tiestä osakkaille saatavan hyödyn mukaisesti. Hyvin hoidettu tiekunta voi jatkaa toimintaansa lähes entiseen tapaansa.
    Laissa kuitenkin muuttui lukematon määrä isompia ja pienempiä yksityiskohtia, joten jokaisen yksityisteiden kanssa toimivan on hyvä päivittää tietonsa.

Kokouskutsut sähköpostilla ja toimitusten sijasta sopimuksia
Uusi laki päivittää kokouskäytännöt nykyaikaan ja tuo mahdollisuuden sähköiseen toimintaan eli kokouskutsut voidaan lähettää myös sähköpostitse ja kokouksiinkin on mahdollista osallistua etäyhteydellä, mikäli tiekunta näin päättää. Mitään pakkoa tähän ei tietenkään ole eli kokouskutsut voidaan lähettää edelleen postitse.

Byrokratiaa on kevennetty merkittävästi ja tieoikeuksien haltijat voivat jopa perustaa uuden tiekunnan keskinäisellä sopimuksella tai tiekunnat voivat yhdistyä omilla päätöksillään.

Aiemmin nämä kaikki edellyttivät Maanmittauslaitoksen pitämää yksityistietoimitusta, jonka kustannukset nousivat melko korkeiksi. Uudessa tilanteessa Maanmittauslaitos vain kirjaa tehdyt päätökset.  

Avustusten vaatimuksia helpotettiin
Avustusten ehdoista poistettiin vaatimus kolmesta vakituisesti asutusta talosta ja ainoana lakisääteisenä vaatimuksena on ajantasaisten yhteystietojen ilmoittaminen. On vielä epäselvää, miten tämä tulee vaikuttamaan, koska kunnat voivat kuitenkin asettaa omia vaatimuksia avustuksilleen.

Periaatteessa on mahdollista, että metsätalouskäytössä olevien teiden omistajat perustavat tiekuntia ja hakevat yhteiskunnalta avustuksia.

Tiekuntien avustaminen säilyy edelleen sekä valtion että kuntien tehtävänä, mutta avustusten suuruudesta ei säädetä laissa. Etenkin valtion avustukset ovat viime vuosina supistuneet lähes olemattomiin, mutta vuodelle 2019 valtion avustussumma nousi moninkertaiseksi 17 miljoonaan euroon. Jatkosta ei valitettavasti ole mitään takeita.

Kaapelit tiealueelle ilman maanomistajan lupaa
Verkkoyhtiöillä on mahdollista uuden lain myötä sijoittaa kaapelit yksityisteiden tiealueelle ilman maanomistajan lupaa. MTK:n lakimies Simo Takalammi pitää uutta oikeutta maanomistajan omaisuuden suojan heikentämisenä, koska maanomistaja omistaa edelleen tierasitteen alle jääneen maapohjan.

- Toisaalta täytyy muistaa, että me kaikki käytämme sähköä ja johonkin sähköjohdot on vedettävä, pohtii Takalammi. Maanomistajien näkökulmasta kaikkien haittojen, kuten teiden, sähkö- ja telekaapeleiden ym. sijoittaminen yhteen ja samaan kohtaan on kuitenkin yleensä parempi, koska silloin kaikki haitat saadaan kohdistettua samalle alueelle ja muu osa kiinteistöstä jää vapaaksi.

Verkkoyhtiö voi hakea lupaa kaapeleiden sijoittamisesta suoraan tiekunnalta, mutta tiekunnan on ennen päätöksen tekemistä ilmoitettava siitä tieosakkaille samalla tavoin kuin tiekunnan kokous kutsutaan koolle. Jos yksikin osakas ilmoittaa vastustavansa hanketta siirtyy lupahakemuksesta päättäminen tiekunnan kokoukselle.

Tiekunnan vakuutukset kuntoon
Lain suurin kysymysmerkki koskee muutoksenhakua, koska kuntien tielautakunnat lakkautettiin. Nyt valitustienä on valitus maaoikeuteen. Jos tiekunnassa tehdään lainvastainen päätös ja joku osakas valittaa asiasta niin hävinneen osapuolen on syytä varautua 10 000 euron kuluihin. Tästä syystä tiekunnan on syytä varmistaa oikeudenkäyntikuluvakuutuksen voimassaolo.

Pienenä takaporttina ennen maaoikeutta on uusi oikaisuvaatimus eli asia voidaan saada tiekunnan kokouksen uuteen käsittelyyn.

Toinen vakuutusturvaa edellyttävä muutos liittyy uuteen mahdollisuuteen valtion tai kunnan tulemisesta tiekunnan osakkaaksi ilman kiinteistöomistusta. Näissä tapauksissa jalankulkua ja pyöräilyä ohjattaisiin maantien sijasta yksityistielle. Liukastumisvahingoissa vastuuseen voi joutua vain tiekunta, ei sen osakkaana oleva valtio.