Edistä luonnon monimuotoisuutta puukaupan yhteyssä

12.11.2018

Jotta metsät säilyvät monimuotoisina ja elinolosuhteet suotuisina mahdollisimman monelle lajille, kannattaa luonnonhoitoon kiinnittää huomiota puukaupassa. Tässä viisi vinkkiä luonnonhoitoon hakkuiden yhteydessä.

Sovi tekopökkelöiden tekemisestä

Tekopökkelöt ovat parin-kolmen metrin korkeudelta katkaistavia, pystyyn jätettäviä puita, jotka jätetään lahoamaan ja muodostamaan esimerkiksi sopivia pesäpuita kolopesijöille. Lehtipuut sopivat tekopökkelöiksi oikein hyvin. Myös tekopökkelön latvuksen voi jättää maalahopuuksi.

Jätä lahopuita metsään

Puunkorjuun yhteydessä jo maahan kaatunut tai pystylahopuu kannattaa jättää metsään. Lahoilla puilla elää tuhansia eliölajeja, jotka turvaavat metsäluonnon toimintaa osallistumalla hajotukseen ja ravinteiden kiertoon. Lahonneen puun puute on tärkein yksittäinen syy metsälajien vähentymiseen. Noin 500 uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia on riippuvaisia lahopuusta.

Säästä sopiva alikasvoskuusiryhmä riistatiheiköksi

Riistaeläimet ja kanalinnut tarvitsevat suojaisia tiheiköitä ruokailu- ja piilopaikoiksi. Hehtaarille sopii 4-5 alikasvostiheikköä, jotka jätetään raivaamatta ja uudistamatta. Hakkuussa tiheikköjen alueelta korjataan järeä puusto, ellei kyseessä ole säästöpuuryhmä. Riistatiheiköitä voi jättää kaikenikäisiin metsiin.

Jätä säästöpuuryhmiä

Säästöpuut ovat eläviä puita, jotka maanomistaja säästää pysyvästi. Säästöpuiden annetaan kasvaa, kuolla ja lahota metsään. Säästöpuilla ylläpidetään talousmetsissä vanhoja eläviä puita ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä puulajeja. Säästöpuut muuttuvat aikanaan järeiksi lahopuiksi ja ovat myös maiseman kannalta tärkeitä.

Haapa on monimuotoisuuden aarreaitta. Järeät haavat kannattaa jättää säästöpuiksi, sillä niillä viihtyvät monet vain haavalla kasvavat sammalet ja monet muut eliöt.

Raivaa pellonreunat paikoitellen ja jätä marjovia pensaita ja puita

Pellonreunat tarjoavat ravintoa, suojaa ja pesimäpaikkoja riistaeläimille, viljelysten ja niiden reuna-alueiden linnuille, pölyttäville hyönteisille ja hyötykasvien tuholaisia syöville pedoille. Etelään suuntautuvien reunametsien avoimilla ja paahteisilla laikuilla viihtyvät myös monet ketokasvit ja päiväperhoset.

Pellon reunan hakkuissa kannattaa säästää matalakasvuiset pensaat ja puut. Erityisen tärkeitä ovat marjoja tai pähkinöitä tuottavan lajit, kuten pihlaja, tuomi, paatsama, tammi ja pähkinäpensas.

Lähde: Metsäkeskus, Monimetsä -tarkistuslista