Lue lisää Antista

Erityisosaamisen sijaan olen enemmän moniosaaja asiantuntija tehtävissä. Kiinnostuksiani ovat metsä, sen tulevaisuus kokonaisuutena, ja sen käyttö niin virkistyksenä, kuin taloudellisessa mielessä. Esimerkkinä siitä ovat omat harrastukset: metsästys, valokuvaus ja vapaaehtoinen maanpuolustus.

Tausta ja kokemus

Ysiluokan jälkeen pohdin, lähtisinkö Kurun metsäoppilaitokseen vai lukioon. Päädyin Parkanon lukioon, josta valmistuin vuonna 2015. Seuraava vuosi kului varusmiespalveluksessa.

Syksyllä 2017 aloitin metsätalousinsinöörin opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa Evolla. Opintojen aikana työskentelin Nerkoon höyläämöllä, Evon metsäosuuskunnalla metsurina sekä Metsäparoonilla asiantuntijaharjoittelijana.

Valmistuin keväällä 2021, ja samana päivänä päättötodistuksen saatuani allekirjoitin työsopimuksen Mhy Pohjois-Pirkan kanssa. Samalla tiellä ollaan edelleen, viisi vuotta myöhemmin.

Miten autan metsänomistajia työssäni?

Autan metsänomistajia parhaani mukaan kaikissa metsään liittyvissä asioissa – ja joskus vähän metsän vierestäkin.

Miten päädyin töihin metsänhoitoyhdistykseen?

Hain alun perin Pohjois-Pirkalle töihin toiselle alueelle, mutta pienen onnenpotkun kautta sainkin paikan Kurusta. Se sopi minulle mainiosti: työ löytyi lähempää kotia ja vieläpä tutuilta seuduilta.

Parasta työssä on…

Metsänomistajien kanssa toimiminen sekä se, että pääsen seuraamaan oman työni jälkeä metsissä.

Mitä et ehkä vielä tiennyt minusta:

Harrastan metsästystä, valokuvausta, vapaaehtoista maanpuolustusta ja kilpa-ammuntaa. Minulla ei oikeastaan ole yhtä tiettyä lempipaikkaa metsässä, vaan hyvä metsähetki syntyy tilanteesta. Se voi tulla vastaan tilakierroksella tai metsällä koiran kanssa. Erityisen hienoa on, kun hirvikoira aloittaa haukun tai ajokoira ajon. Silloin voi hetkeksi rentoutua ja vain kuunnella koiran työskentelyä.

Työpäivien aikana metsässä on sattunut myös hauskoja ja välillä jännittäviä tilanteita. Erityisesti mieleen ovat jääneet kohtaamiset hirvien kanssa. Muutaman kerran olemme katselleet toisiamme silmiin ja hetken miettineet, kumpi lähtee ensin liikkeelle.

Työvuosien varrelta mieleeni on jäänyt myös pari osuvaa kommenttia metsänomistajilta. Kerran saavuin sovitulle tapaamispaikalle metsäkierroksen jälkeen pitkä parta ja hiukset täynnä havuja ja oksia. Maanomistaja totesi minut nähdessään: ”Tuommoisen metsänpeikon kanssa kyllä sopii kauppaa käydä.”

Toinen kommentti kuvaa ehkä aika hyvin suhdettani metsään: ”Täytyy tietynlainen luonne olla, että ensin pyörit työpäivän metsässä ja sitten lähdet rentoutumaan metsään.”