Naisten metsäilta – kuutioimista ja saunomista elämyksellisessä miljöössä

Järjestin hetki aikaa sitten Naisten Metsäillan. Ajattelin pitää metsäillassa miniluennon. Se oli ihan hyvä suunnitelma, mutta metsäasioista puhuessa ja keskustelun lähtiessä kunnolla käyntiin sana mini osoittautui melko kunnianhimoiseksi tavoitteeksi.
Ennen luentoa ehdimme kuitenkin paljon muutakin.
Relaskooppia ja keppiä
Aloitimme Naisten metsäillan tutustumalla metsänmittausvälineisiin. Pelkän esittelyn varaan emme jääneet, vaan suuntasimme Korsuretkien Ihana Kamala Luontopolun pienelle osuudelle kokeilemaan niitä käytännössä. Nimestään huolimatta polku tarjosi meille tällä kertaa lähinnä sitä ihanaa: sää oli upean syksyinen ja leuto, ja metsässä oli hyvä olla.
Mittaaminen on siitä kiitollinen aihe, että väline kädessä moni asia selviää paremmin kuin selittämällä. Miten tätä käytetään, mihin katsotaan ja mitä tuloksesta voi päätellä? Näitä pääsimme yhdessä kokeilemaan. Onkivapakin sai illan aikana aivan muuta käyttöä kuin kalastuksen.
Monelle iltamaan osallistuneelle naiselle avautui aivan uudella tavalla metsän numeerinen mittaaminen, kun pääsi itse kokeilemaan ohjatusti ja rennossa seurassa. Yrityksen ja erehdyksen kautta saimme kalibroitua valtaosan mittaustuloksista omaan mittaukseeni – joka ei sekään tietysti ole absoluuttinen, mutta aika hyvä arvio.
Se ”miniluento”
Ulkoilun jälkeen siirryimme ihanaan metsäpirttiin. Siellä tutustuimme hieman toisiimme, eikä keskustelua tarvinnut houkutella käyntiin. Erilaiset kokemukset metsistä ja metsänomistamisesta antoivat heti puhuttavaa. Juuri tätä olin illalta toivonut: mahdollisuutta avoimeen ja matalan kynnyksen keskusteluun, miten muut ovat asioita omissa metsissään pohtineet.
Paikan emäntä Sanni Luomahaara kertoi meille lyhyesti Korsuretkien historiasta, minkä jälkeen pääsimme ruoan ääreen. Ja millaisen ruoan! Paikallisista raaka-aineista tehty hirvikeitto oli valtavan herkullista, samoin jälkiruoaksi tarjottu puolukka-karpalorahka. Tässä kohtaa iltaa ei ainakaan tarvinnut miettiä, jäikö joku nälkäiseksi.
Vatsat pullollaan oli sitten aika aloittaa se miniluento.
Metsänomistamiseen liittyviä aiheita olisi riittänyt vaikka kuinka moneksi illaksi. Puhuimme muun muassa metsän arvosta ja hoidosta sekä erilaisista kasvatustavoista. Minua kiinnosti tuoda esiin myös sitä, millaisia valintoja omistajalla on. Omasta metsästä saa kysyä, ja ehdotetuille toimenpiteille saa pyytää perustelut. Kaikkea ei tarvitse osata itse voidakseen osallistua omaa metsäänsä koskeviin päätöksiin.

Keskustelu oli niin vireää, että luennon pitäminen mininä oli todella, todella haastavaa. Kysymykset ja osallistujien omat kokemukset ovat kuitenkin tällaisen illan parasta antia. Niille halusi antaa aikaa, vaikka samalla tiesi, että diojakin oli vielä jäljellä.
Pienellä venymisellä sain lopulta esityksen maaliin. Sen jälkeen vuorossa oli jotain aivan muuta kuin metsän arvonmuodostusta: mitä ihmeellisin korsusauna, jääkylpy ja lämmin palju. Jääkylmän veden jälkeen paljun lämpöä osasi ainakin arvostaa.
Illasta jäi itselleni lämmin olo, eikä pelkästään saunan ansiosta. Oli mukavaa viettää aikaa metsäasioista kiinnostuneiden naisten kanssa ja huomata, kuinka paljon puhuttavaa meillä oli. Mukaan mahtui käytännön opettelua, mutta myös hyvää ruokaa ja kiireetöntä yhdessäoloa.
Kiitos kaikille mukana olleille ja Korsuretkille illasta. Tämä ei varmasti jää yhden illan jutuksi.
Tämä ei varmasti jää yhden illan jutuksi.
Tapahtuma järjestettiin osana Työtä ja kasvua metsistä kestävästi -hanketta, joka on Euroopan unionin osarahoittama.
