Päätehakkuu edessä - monta vaihtoehtoa toteutukseen

24.7.2020

Päätehakkuusta puhuttaessa moni miettii avohakkuuta. Muitakin päätehakkuutapoja löytyy, joskin kaikki tavat eivät sovellu kaikkiin kohteisiin. Kaikilla päätehakkuutavoilla on omat hyvät ja huonot puolensa, jotka kannattaa tiedostaa ennen hakkuuta. 

Kun puuston kasvu alkaa hiipumaan tulee ajankohtaiseksi miettimään päätehakkuun ajankohtaa, puut pysyvät hengissä, vaikka kasvu olisikin olematonta, joten hakkuun ajankohta ei ole niin kriittinen kuin ensiharvennuksilla ja harvennuksilla. Ennen päätehakkuuta täytyy miettiä ja suunnitella myös uudistustoimet.

Tasaikäisrakenteisessa metsässä päätehakkuulle on erilaisia tapoja, joiden käyttömahdollisuudet riippuvat maapohjasta ja metsänomistajan tavoitteista. Avo-, siemenpuu-, suojuspuu tai kaistalehakkuu ovat vaihtoehdot mietittäessä päätehakkuutapaa. Kaikki vaihtoehdot eivät sovi kaikkialle ja kaikissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Maanmuokkaus on tarpeen kaikilla uudistamistavoilla pl. suojuspuuhakkuu.

Avohakkuussa poistetaan lähes kaikki puusto säästöpuita ja riistatiheiköitä lukuun ottamatta. Tuotto on suurin päätehakkuutavoista, sillä puuta hakataan alueelta eniten ja korjuukustannukset ovat edullisimmat. Toisaalta taimien tai siementen kustannus syö hieman tulosta, mutta taimet ja siemenet ovat jalostettua, jolloin niiden kasvu on parempaa ja seuraavan puusukupolven kasvu on parempaa.

Maisemaan avohakkuu vaikuttaa päätehakkuutavoista eniten, uusi näkymä voi olla myönteinen tai kielteinen. Kuitenkin jo 10-15 vuoden kuluessa taimikko on kasvanut peittämään näkymää, joten vaikutus on lyhyt aikainen. Säästöpuuryhmillä voidaan vaikuttaa näkymään ja samalla jättää linnuille ja hyönteisille suojaa reunametsän lisäksi. Aukolla alkaa hyvin nopeasti kasvamaan valoa tarvitsevat pioneerilajit, joita ei varttuneemmassa metsässä enää tavata valonpuutteen takia. Esimerkiksi vadelmaa löytyy usein avohakkuilta pari vuotta hakkuun jälkeen, mutta vadelma katoaa, kun taimikko kasvaa pidemmäksi.

 

Siemenpuuhakkuuta voidaan käyttää männyn ja koivun uudistamiseen, muttei kuusella. Siemenpuuhakkuussa kuviolle jätetään mäntyjä noin 50-100 hyvälaatuista valtapuuta hehtaarille, koivulla riittää 10-20 puuta. Hakkuun ajoittamisella hyvän siemensadon edelle on ratkaiseva merkitys uuden puusukupolven syntymisen kannalta. Tämä tarkoittaa, että luonto määrittää hyvän vuoden – ei metsänomistajan taloudellinen tilanne.

Pystyyn jäävät siemenpuut vähentävät hakkuusta saatavaa tuloa ja vaikka hakataankin muutaman vuoden päästä pois taimien päältä, ei niistä enää saada päätehakkuussa maksettavaa hintaa. Korjuukustannukset yksittäisten puiden keräämisestä ovat huomattavasti suuremmat kuin päätehakkuulla. Jos siemenpuita ei poisteta kuviolta haittaavat ne taimikon kasvua ja aiheuttavat ”pesuvati-ilmiötä”, eli siemenpuiden alla on paljon lyhyempiä taimia, jos niitä on ollenkaan.

Maaperä kannattaa muokata hakkuun jälkeen, jotta taimettuminen onnistuu hyvin. Taimettuminen ei aina ole tasaista, joten sitä voi joutua paikkaamaan kylvämällä tai myöhemmin istuttamalla. Kylvö tai istutus lisäävät kustannuksia ja vievät suhteessa enemmän aikaa kuin avohakkuulle istutus/kylvö joka tehdään järjestelmällisesti. Siemenpuista syntyvä puusukupolvi ei ole jalostettua, joten kasvu on hitaampaa kuin jalostetuilla siemenillä tai taimilla.

Maisemallisesti siemenpuuhakkuu jättää hetkellisesti puustoisemman vaikutelman kuin avohakkuu, mutta siemenpuiden poiston jälkeen maisema on samankaltainen. Tietysti myös siemenpuuhakkuulla uudistettavalle kuviolle jätetään säästöpuuryhmiä ja riistatiheiköitä.

Kaistalehakkuuta voidaan käyttää hyvin taimettuvilla kohteilla. Siinä nimensä mukaisesti hakataan kaistale kokonaan tyhjäksi ja reunametsän tehtävänä on siementää aukko. Kaistaleen leveys saisi olla korkeitaan 50 m, jos molemmilla puolilla on siementävää puustoa. Mikäli toisella reunalla on esimerkiksi taimikkoa, ei kaistale saisi olla leveämpi kuin 25 m. Hakkuu tulisi ajoittaa hyvää siemenvuotta edelle kuten myös siemenpuuhakkuussa. Hyviä paikkoja kaistalehakkuulle ovat kosteat korpipainanteet, jos halutaan kuusta ja lajittuneet kangasmaat, mikäli halutaan mäntyä. Kuuselle uudistuvilla aloilla kaistale kannattaa hakata itä-länsi suunnassa, jolloin kaistale olisi varjossa. Varjoiseen paikkaan ei heinä tule niin runsaasti kuin valoisaan.

Taloudellisesti tuotto on samankaltainen kuin avohakkuussa, mutta uudistettava ala on pienempi. Taimettumiseen liittyvät samat epävarmuudet kuin siemenpuuhakkuussa ja myös metsänomistajan tila vaikuttaa kaistalehakkuun käyttömahdollisuuksiin. Mikäli sopivaa reunametsää ei löydy tai tila kulkee pohjoiseteläsuunnassa, ei kuuselle uudistaminen onnistu.

Maisemallisesti kaistalehakkuu on samankaltainen kuin avo- ja siemenpuuhakkuu, mutta uudistettava ala on pienempi. Kaistalehakkuita voidaan tehdä muutaman vuoden välein ja aina hakata uusi 20-25 metrin kaistale tyhjäksi, mutta pienen poistuman hakkuut eivät ole niin kannattavia korjuukustannusten puolesta.

Suojuspuuhakkuuta voidaan käyttää kuusen uudistamistapana. Kuusikkoa väljennetään ennen suojuspuuhakkuuta, jolloin nähdään alkaako kuusentaimia syntymään puuston alle. Samalla pystyyn jäävät puut vahvistuvat tuulia vastaan. Jos taimettuminen on väljennyshakkuun jälkeen hyvää ja tasaista voidaan kuviolle tehdä suojuspuuhakkuu, jossa hehtaarille jätetään 100-300 puuta pystyyn suojaamaan taimia. Suojuspuiksi pyritään jättämään mahdollisimman paljon mäntyjä ja koivuja, jotta valoa riittää taimille. Suojuspuilla ei siis enää pyritä lisäämään taimia, ne vain suojaavat niitä. Myöhemmin suojuspuut hakataan yhdellä tai kahdella kerralla varoen syntyneitä taimia.

Korjuukustannuksiltaan suojuspuuhakkuu on kallein, sillä kuviolle tehdään kaksi harvennusta ja lopuksi käydään poistamassa suojuspuut. Päätehakkuun kantohintoihin ei päästä käsiksi, koska työ on hitaampaa ja haastavampaa – varsinkin jos suojuspuut poistetaan kahdessa osassa.

Suojuspuuhakkuun käyttö edellyttää varmuutta taimettumisen onnistumisesta. Jos kuviolla ei ole yhtään kuusentaimia ennen väljennyshakkuuta niin taimia tuskin syntyy riittävästi väljennyksen jälkeen.

Maisemallisesti suojuspuuhakkuu pitää kuvion puustoisimpana pisimpään, mutta suojuspuiden poiston jälkeen on siinäkin vain taimikko, joka kuitenkin vuosien myötä kasvaa taas täyteen mittaan.

 

 

Avohakkuu

Siemenpuuhak-kuu

Kaistalehakkuu

Suojuspuuhakkuu

Hakkuun taloudellinen tulos

Paras kertymä ja hinta, kun työ on nopeaa ja kerralla ohi.

Siemenpuiden poisto erikseen vähentää saatavaa tuloa.

Kaistaleen leveys rajoittaa uudistettavaa alaa. Huomioitava ilmansuunnat

Useassa osassa tehtävät hakkuut nostavat korjuukustannuksia ja vähentävät tuloja.

Taimet/sieme-net

Pitää ostaa, mutta siemenet/taimet ovat jalostettua -> parempi kasvu

Luontainen=ilmai-nen, mutta jalostamatonta

Luontainen=ilmai-nen, mutta jalostamatonta

Luontainen=ilmai-nen, mutta jalostamatonta

Maisema

Aukko voi olla shokki. Tosin jalostetuilla taimilla taimikko kasvaa nopeimmin.

Siemenpuiden avulla pysyy hetken aikaa puustoisempana, siemenpuiden poiston jälkeen hetken aikaa aukko.

Kaistale on tyhjä, mutta se on kapea aukko. Reunametsät pysyvät puustoisina.

Pisimpään puustoinen, mutta suojuspuiden poiston jälkeen myöskin aukko, kunnes taimet kasvavat.

Muuta

Viljelytyö on selkeästi kallein vaihtoehdoista.

Taimettumisen epävarmuus. Siemenpuut riskialttiita tuulelle

Taimettumisen epävarmuus. Vaatii sopivan metsätilan.

Taimettumisen epävarmuus. Voidaan käyttää vain kuusella.

 

Koska eri vaihtoehtoja on paljon ja niihin vaikuttaa moni asia, kannattaa apua kysyä metsänhoitoyhdistykseltä. Kerromme juuri sinun metsällesi sopivat vaihtoehdot uudistamiseen ja tarkemmin eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet.