Uudet PEFC-sertikriteerit lisäävät monimuotoisuutta

keski-suomi

Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi on kouluttanut kaikki metsätoimihenkilöt, metsurit ja urakoitsijat uusien PEFC-sertifikaatin vaatimuksiin tänä syksynä. Metsänhoidon ja hakkuiden perustana on mm. metsälaki, mutta 90 prosenttia Suomen metsistä on lisäksi sertifioitu vapaaehtoisesti ja niissä luonnon monimuotoisuus otetaan lakitasoa monipuolisemmin huomioon. Uudet kriteerit tulevat käyttöön 1.1.2023.

Mhy Keski-Suomen kenttäpäällikkö Jussi Linnalan mukaan uudet vaatimukset lisäävät entisestään luonnon monimuotoisuutta.

- Muutokset koskevat esimerkiksi avosoiden reunoille ja vesistöjen varsille jätettävien suojakaistojen leveyttä sekä säästöpuiden määrää ja järeyttä. Asiat eivät ole isoja, mutta niillä on lopulta iso merkitys.


Tiheikön on hyvä olla vähintään 10 neliömetriä ja olla monilajinen. Kemera-tuki sallii pinta-alasta 10 prosenttia olevan tiheiköitä.

Yhdistä säästöpuita, tiheikköjä ja tekopökkelöitä

Linnala muistuttaa, että sertifioinnin vaatimuksia voi myös yhdistää, jolloin metsiin saadaan syntymään laajempia luontoarvoja tukevia alueita.

Tällainen alue voisi syntyä säästöpuuryhmän ympärille. Kun ryhmän alusta jätetään käsittelemättä ja syntyy tiheikkö sekä ryhmä merkitään maastoon tekopökkelöin, on saatu sekä suojaa riistalle että tuoretta ja vanhaa lahopuuta. Kun mukana on myös lehtipuuta, niin luonto kiittää.

-Tällä tavalla jätetty säästöpuuryhmä huomataan seuraavassa metsänkäsittelyssä eikä se päädy esimerkiksi seuraavaan leimikkoon. Tällä hetkellä säästöpuuryhmiä ei merkitä kartoilla, mikä on jonkinlainen puute.

Säästöpuuryhmiä voi jättää missä tahansa metsän käsittelyvaiheessa, myös taimikonhoidossa. Lahopuuksi muuttuvia tekopökkelöitä voidaan jättää myös harvennushakkuun yhteydessä.

Maanomistajan toiveesta tämä säästöpuuryhmä jätettiin huomattavasti suuremmaksi kuin kriteerit edellyttävät. Kun alustaa ei raivata, syntyy sinne riistaa suojaava tiheikkö.

Työmaiden suunnittelu on avainasemassa

Metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntijat käyvät syksyllä myös Tapion Sertiseriffi-verkkokoulutuksen. Koulutus avaa sertikriteerien merkitystä ja opastaa niiden mukaiseen toimintatapaan.

-Näen koulutuksen tärkeäksi osaksi luonnonhoidon osaamista ja se vahvistaa ajatuksia käytännön työtä toteuttaessa, sillä metsäasiantuntijat suunnittelevat käytännössä kaikki työmaat, myyntipäällikkö Sami Paananen toteaa.

Hän on itse tehnyt kurssin ja osaamiskokeen jo edellisten vaatimusten aikana ja piti antia tarpeellisena.

-Oma ajatus sertikriteereistä, kuten säästöpuuryhmistä ja suojakaistosta, selkiytyi ja työmaiden suunnittelusta tuli entistä jouhevampaa. Uskon, että koulutuksesta on hyötyä käytännön työhön.

Myös maastotyötä tekeville urakoitsijoille ja metsureille suositellaan verkkokurssin käymistä.

Metsänhoitoyhdistyksen jäsenet saavat jäsenetuna PEFC-sertifioinnin. Vaatimusten toteutumista seurataan vuosittain tehtävillä auditoinneilla, jotka tekee ulkopuolinen toimija. Näissä tarkastuksissa käydään esimerkiksi vesistö- ja hakkuukohteilla tarkastamassa työn jälki ja kriteerien täyttyminen. Viime vuonna Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi ei saanut tarkastuksessa yhtään huomautusta.

Tärkeimpiä muutoksia PEFC-kriteereissä

Suojakaistat
Vesistöjen ja avosoiden reunalla suojakaistojen leveys kaksinkertaistuu. Lisäksi kaistalla sallitaan vain poimintahakkuut, eli jatkuvan kasvatuksen menetelmä, jossa jää kaikenkokoista puuta. Tämän muutoksen on laskettu siirtävän noin 3,5 prosenttia Suomen metsien sertifioidusta pinta-alasta jatkuvaan kasvatukseen.

Säästöpuut ja lahopuut
Säästöpuiden määrä kaksinkertaistuu ja samalla niiden on oltava entistä järeämpiä eli yli 15 senttiä rinnankorkeudelta. Hehtaarin leimikolla on oltava jatkossa vähintään 10 elävää säästöpuuta ja 10 kuollutta lahopuuta. Kuolleet puut voivat olla maassakin, mutta niiden yli ei ajeta. Ellei kuollutta puuta ole, sitä tehdään tekemällä tekopökkelöitä elävistä lehtipuista. Säästöpuuryhmien puihin ei jatkossa kosketa eli vaikka tuuli kaataisi puita, niitä ei haeta polttopuuksi.
Luontoarvoista kiinnostunut metsänomistaja voi pyytää jättämään säästöpuita missä tahansa metsänkäsittelyvaiheessa eli myös taimikonhoidossa ja harvennuksilla, joissa voi tehdä myös tekopökkelöitä.
Vinkki:
Rajaa säästöpuuryhmä tekopökkelöillä, jolloin se huomataan seuraavassa metsänkäsittelyssä. Ryhmä voi sijaita myös kuvion laidalla, esimerkiksi taimikonhoidossa jätetyn tiheikön vieressä.

Maanomistajan toiveesta tekopökkelöitä on jätetty tavanomaista enemmän.

Tiheiköt ja sekapuusto
Tiheikköjä ja sekapuustoa säilytetään kaikissa metsänkäsittelyvaiheissa, kun niitä on luontaisesti kuviolla. Tiheikön suositellaan olevan vähintään 10 neliömetriä ja sen olisi hyvä sisältää kuusia ja olla monilajinen. Metsätaloudellisesti ajatellen tiheikköjä on hyvä jättää vaikeakulkuisiin paikkoihin ja esimerkiksi märkiin painanteisiin. Kemera-tuki sallii sen, että taimikonhoidossa pinta-alasta 10 prosenttia on tiheikköjä.
Vinkki:
Kun säästöpuuryhmien alustoja ei raivata, syntyy ryhmien alle luontaisesti tiheiköitä.

Haavat ovat monimuotoisuuden kannalta erinomaisia ja niitä kannattaa jättää säästöpuuryhmiin. Kuvassa on raivausta odottava taimikko, johon kannattaa jättää jo tässä vaiheessa lehtipuustoa ja ryhmitellä sitä tiheiköiksi, Näistä syntyy aikanaan tulevia säästöpuuryhmiä.

Ajankohtaista

  1. Kesätöitä tarjolla tuleville metsäammattilaisille

    Kesätöitä tarjolla tuleville metsäammattilaisille

    Keski-Suomi

    Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi hakee kesäksi 2023 aktiivisia ja oma-aloitteisia metsäalan opiskelijoita palkalliseen toimi­henkilöharjoitteluu

    Lue lisää
  2. Eri luonnonilmiöt koettelevat alppikylää

    Eri luonnonilmiöt koettelevat alppikylää

    Keski-Suomi

    Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi ja Päijänteen metsänhoitoyhdistys tekivät syyskuussa yhteisen matkan Saksaan ja Itävaltaan. Matkan aikana tutustuttiin muun muassa kirjanpainajatuhoihin.

  3. Uutta: tarjolla räätälöity väylä metsuritöihin

    Uutta: tarjolla räätälöity väylä metsuritöihin

    Keski-Suomi

    Metsuripulaa torjutaan räätälöidyllä koulutusväylällä Keski-Suomessa.

2022 © Metsänhoitoyhdistykset