Soidensuojelu toteutetaan vapaaehtoiselta pohjalta

29.9.2015
 

29.9.2015

Soidensuojelun täydennysohjelman saadaan valmiiksi syksyllä. Yksityismaille ei tule pakottavaa suojelua, vaan maanomistajat voivat suojella vapaaehtoisesti luontoarvoiltaan valtakunnallisesti merkittäviä soita. Myös uusia soita voi tarjota mukaan. Suojelusopimusten tekeminen alkaa, kun valtion budjetissa on siihen varaa.

Pitkä lista soita

Alkuperäisen täydennysohjelman mukaan n. 100 000 ha suota olisi suojeltu valtioneuvoston periaatepäätöksellä, eli käytännössä pakolla. Ympäristöministerin vaihtuminen 2014 muutti ohjelman toteutustapaa ja kulunut vuosi on valmisteltu suojelun vapaaehtoisia keinoja. Tehokkaan edunvalvonnan myötä soiden ja metsien vapaaehtoinen suojelu on kirjattu myös hallitusohjelmaan.

Luontoarvoiltaan valtakunnallisesti merkittäviksi on valittu 750 suota yhteispinta-alaltaan 117 000 ha. Näistä valtion omistuksessa on 30 000 ha. Ministeri Tiilikaisen linjauksen mukaan puolet valtion soista suojellaan lakisääteisenä ja puolet Metsähallituksen omalla päätöksellä. Eniten yksityisomistusta on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, 13 500 ha. Painopiste on Etelä-Suomessa. Mukana on koko suoluonnon arvokas kirjo pienistä nauhamaisista purolaaksoista laajoihin puuttomiin avosoihin.

Vapaaehtoiset suojelukeinot

Valitut suot ovat ensisijaisia suojelusopimuskohteita. Suojelu toteutetaan vapaaehtoisesti sopimalla maanomistajien kanssa, aivan kuten metsien METSO-ohjelmassa. Luonnonsuojelulain nojalla tehtävät sopimukset hoidetaan ELY-keskuksen kanssa: yksityinen suojelualue, myynti valtiolle suojelutarkoitukseen ja määräaikainen, maksimissaan 20 vuoden suojelu. Korvaus on verotonta. Metsäkeskuksen kanssa tehdään Kemera-lain mukaisia sopimuksia, eli ympäristötukia ja luonnonhoitohankkeita.

Sopimuksia tehdään valtion suojelubudjetin mukaan. Taloudellisen tilanteen vuoksi rahaa on nyt vain vähän käytettävissä. Siitä huolimatta, jos suojelusopimus kiinnostaa, voi oman alueen viranomaisiin olla yhteydessä vaikka heti. Aivan uusiakin soita voi tarjota mukaan. Sopimus onnistuu, mikäli luontoarvot vastaavat valmisteluryhmän valitsemia soita.

Yksityismaiden soita voi siis käyttää kuten ennen suojeluohjelman valmisteluakin. Toisaalta luonnontilaisen suon ojittaminen on edelleen lähes mahdotonta. Maanomistaja kuitenkin päättää aidosti, miten suojelussa edetään. Alkuvuodesta tehdyn maanomistajakyselyn mukaan puolet maanomistajista olisi valmis tekemään suojelusopimuksen.

Usean maanomistajan suot

Haastavinta soidensuojelun vapaaehtoisessa toteutuksessa on soiden pirstaleinen maanomistus. Koko suoallas tulisi suojella kerralla, jottei ojitettu osa heikennä ojittamattomankin suonosan vesitaloutta ja siten luontoarvoja. Keskimäärin suojelusoilla on 10 kiinteistöä vaihteluvälin ollessa 1-108.

MTK:n asiantuntijat tuottivat valmisteluryhmälle tilanteen ratkaisuksi malleja jotka otetaan käyttöön. Suojelukohde voi esimerkiksi sisältyä perustettavan yhteismetsän alueeseen. Malli sopii erityisesti suokohteille, jotka ovat moniosaisia ja levittäytyneet laajalle alueelle. Suokohteiden välissä ja ympärille jäävillä metsämailla yhteismetsä voisi harjoittaa normaalia metsätaloutta. Hankeuusjakoa taas voisi käyttää alueilla, joilla on paljon maanomistajia ja joiden lähellä on riittävästi vaihtomaiksi käytettävissä olevia valtionmaita.

Tiedotusta parannetaan, ja laajojen alueiden suojeluhankkeet aloitetaan maanomistajien yhteisellä tilaisuudella. Suojelu toteutetaan neuvotellen ja yhdessä sopien. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistys voi toimia maanomistajien edustajana tai neuvojana.
 

Markus Nissinen
ympäristöasiantuntija
MTK metsälinja

Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää