Yhteismetsä on vaivatonta metsänomistusta

11.2.2020

Yhteismetsiä on Suomessa ollut toiminnassa jo vuosikymmeniä. Viime vuosina kiinnostus niitä kohtaan on noussut, kun pienempien metsätilojen omistus alkaa siirtyä uusille sukupolville. Etelä-Savon yhteismetsä tarjoaa yhden vaihtoehdon yhteisomistuksesta kiinnostuneille.

Metsänomistuksessa on alkamassa mittava sukupolvenvaihdos, kun perinteinen maanviljelijä-metsänomistajakunta ikääntyy. Samaan aikaan muuttoliike maaseutukunnista kaupunkeihin muuttaa metsänomistuksen rakennetta yhä enemmän ns. etämetsänomistamisen suuntaan.
Monet perintönä metsää saaneet tuoreet metsänomistajat eivät välttämättä enää halua, ehdi tai pysty osallistumaan metsänhoitotöihin. Uusi sukupolvi ei ääritapauksessa välttämättä edes tiedä oman metsänsä sijaintia.
Perheen tai suvun omistuksessa pitkään olleeseen metsätilaan voi uudella sukupolvella kuitenkin olla vielä vahva tunneside, jota halutaan jollain tavalla ylläpitää.
Tämä tilanne oli imatralaisella Satu Vihannillakin, joka sai isältään Aimo Vihannilta lahjana metsätilan Kangasniemeltä Etelä-Savosta.
”Isä täyttää jo 80 ja hän halusi luopua metsistä”, Satu Vihanti sanoo.
Isä ja tytär olivat miettineet metsätilan omistajanvaihdosta jo parin vuoden ajan, ja he olivat käyneet erilaisissa metsätapahtumissa, joissa sukupolvenvaihdosasioita esiteltiin.
”Mietimme sitten, että yhteismetsän liittyminen voisi olla hyvä ratkaisu, ihan metsänomistamisen helppouden takia”, Satu Vihanti sanoo. ”Isä halusi luopua metsistä ikään kuin avaimet käteen -periaatteella ja näin se onnistui.”

Ammattilaisten avulla alkuun
Yhteismetsistä Vihanneille oli muodostunut metsäammattilaisten kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta myönteinen mielikuva, joten oli luontevaa alkaa selvittää, miten oman metsätilan liittäminen yhteismetsään onnistuisi.
Ensimmäiset neuvot Vihannit saivat metsätilarakenteen kehittämiseen ja yhteismetsäomistukseen erikoistuneelta Metsäkeskuksen asiantuntijalta Esa Lappalaiselta. Lappalainen suositteli Vihanneille liittymistä Etelä-Savon yhteismetsään, ja he ottivatkin yhteyttä yhteismetsän asioita hoitavaan Harri Huupposeen.
Vihannit päätyivät menettelyyn, jossa isä-Aimo ensin lahjotti metsätilan Satu-tyttärelleen ja sen jälkeen tila liitettiin osaksi Etelä-Savon yhteismetsää.
Metsänhoitoyhdistys Kangasniemi-Pieksämäen erityisasiantuntija Aura Heikura teki Vihanneille asiakirjat metsätilan lahjoitukseen, ja sen jälkeen Sadun omistuksen siirtynyt metsätila liitettiin osaksi Etelä-Savon yhteismetsää.
”Tämä oli helppo tapa säilyttää metsänomistus, sillä minulla on jonkinlainen tunneside isäni hoitamiin metsiin. Minkäänlaista metsätaustaa minulla ei kuitenkaan ole, eikä mahdollisuuttakaan oikein hoitaa itse metsiä”, Satu Vihanti sanoo.
Yhteismetsäosuuden kautta voidaan vielä toteuttaa perisuomalainen ajatus ylisukupolvisesta metsänomistuksestakin.
”Sellainen ajatus meillä on, että yhteismetsäosuus siirtyy sitten aikanaan omalle tyttärelleni”, Satu Vihanti sanoo.

Yhteismetsä laajenee koko ajan
Etelä-Savon yhteismetsän hoitokuntaan kuuluva ja yhteismetsän asioita hoitava Harri Huupponen sanoo, että Vihantien tapaus ei ollut aivan tavanomaisin tapa liittää metsää yhteismetsään.
”Vihannit tekivät ensin lahjoituksen sukupolvelta toiselle ja vasta sen jälkeen tila liitettiin yhteismetsään. Tavallisempaa on, että tilat liitetään ensin yhteismetsään ja sen jälkeen tehdään omistajanvaihdos”, Huupponen sanoo. ”Joka tapauksessa molemmin tavoin yhteismetsään liittyminen onnistuu.”
Huupposen mukaan Etelä-Savon yhteismetsä on herättänyt runsaasti kiinnostusta maakunnan metsänomistajissa.
”Kun yhteismetsän perustamista suunniteltiin muutama vuosi sitten, monet arvelivat, että eihän sinne liitetä kuin risukoita”, Huupponen muistelee.
Toisin on kuitenkin käynyt. Etelä-Savon yhteismetsän alue on kasvanut alkuvaiheen vajaasta 500 hehtaarista jo noin 780 hehtaariin ja metsänhoitotöitä ja puukauppoja tehdään vuosittain.
”Alkuvaiheessa Juvan kunnan panostus yhteismetsään oli ratkaiseva. Myös metsänhoitoyhdistys liitti kaksi metsätilaansa yhteismetsään”, Huupponen kertoo.
Sittemmin mukaan on tullut myös yksityishenkilöitä, jotka ovat halunneet helppoutta metsänomistukseen. Viime aikoina yhteydenottoja on tullut myös pienemmiltä, yleensä suvun omistuksessa olevilta yhteismetsiltä.
”Pinta-alaltaan pienemmän yhteismetsän hoitamisessa yhteismetsälain määräämä byrokratia hallintoineen voi tuntua raskaalta”, Huupponen miettii.

Tasainen tuotto tavoitteena
Etelä-Savon yhteismetsä aloitti toimintansa vuoden 2017 alusta ja seuraavana vuonna siihen liittyi perustajien lisäksi kaksi metsänomistajatahoa. Viime vuonna liittyjiä oli kolme ja tälle vuodelle on jo heti alkuvuonna tiedossa kolme uutta liittyjää.
Kiinnostus yhteismetsään on lisääntynyt sitä mukaa, kun tieto siitä on levinnyt ja Huupposen mukaan puheluita ja kyselyitä yhteismetsän toiminnasta on viimeisen kolmen vuoden aikana tullut kymmenittäin. Tiedotus yhteismetsästä on avointa ja lisäalueita ja osakkaita toivotaan jatkuvasti.
”Meillä on selkeä tavoite saada yhteismetsän pinta-alaa kasvatettua aktiivisesti, sillä koko tuo kilpailuetua niin hoitotöissä kuin puukaupoissakin. Periaatteena on kuitenkin, että liittyvät tilat olisivat Etelä-Savon maakunnan alueelta.”
Etelä-Savon yhteismetsä tavoittelee säännöllistä 2,5 – 3,5 prosentin vuotuista tuottoa. Ainakin toistaiseksi siinä onnistuttu ja myös tulevaisuus näyttää hyvältä, Harri Huupponen sanoo.
”Periaate on, että liittyvillä metsätiloilla tehdään heti kiireelliset työt, jolloin metsät saadaan hyvään kasvukuntoon. Toimintaa ohjaa yhteismetsälain mukaisesti yhteismetsän voimassa oleva metsäsuunnitelma.”
Yhteismetsä on tehnyt hoitosopimuksen sen alueella toimivien metsänhoitoyhdistysten kanssa ja yhdistyksistä on nimetty toimihenkilöt, jotka hoitavat yhteismetsän alueita. Hoitotyöt ovat pääosin metsänhoitoyhdistysten vastuulla, mutta yhtiöiden tarjoamia etuja käytetään myös hyväksi.
Huupposen mukaan yhteismetsä isoinen hakkuumäärineen onkin koettu varsin kiinnostavaksi kumppaniksi markkinoilla myös isojen metsäyhtiöiden taholta ja kaikki puukaupat kilpailutetaankin.

Sopii sukupolvenvaihdoksiin
Yhteismetsä tarjoaa helpon tavan nauttia metsän omistuksesta ja metsätuloista. Verotus suosii yhteismetsää verrattuna yksityiseen metsänomistamiseen, sillä yhteismetsä maksaa tuloistaan kiinteän 26,5 prosenttia veroa. Kulujen ja verojen jälkeen jäävän ylijäämän jaosta päättää vuosittain kokoontuva osakaskunnan kokous.
”Yhteismetsästä osakkaille jaettava tuotto on verovapaata, eikä yhteismetsäosuuden omistajan tarvitse tehdä mitään. Kaikki byrokratia hoituu yhteismetsän toimesta”, Huupponen sanoo.
Hän pitää yhteismetsäomitusta hyvänä mahdollisuutena myös metsätilan sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun. Yhteismetsäomistus tarjoaa vaivattoman tavan siirtää metsänomistusta seuraavalle sukupolvelle.
”Yhteismetsäosuudet siirtyvät joko kaupan, lahjan tai perinnön kautta. Lisäksi yhteismetsään liitetyltä omalta metsätilalta on halutessaan mahdollista korjata vielä polttopuutakin. Koristepuitakin, kuten joulukuusia voi osakas myös ottaa”, Huupponen sanoo.

Mikä on yhteismetsä?
Yhteismetsä on kiinteistöille yhteisesti kuuluva alue, jota käytetään kestävän metsätalouden harjoittamiseen.
Yhteismetsän osakaskiinteistöjen omistajat ovat yhteismetsän osakkaita ja muodostavat yhteismetsän osakaskunnan. Käytännön toiminnasta vastaa toimitsija tai osakkaiden keskuudestaan valitsema hoitokunta. Yhteismetsän toimintaa säätelee yhteismetsälaki.
Yhteismetsän puunmyynti- ja muiden pääomatulojen vero on edullisempi kuin yksityisellä metsänomistajalla. Yhteismetsä maksaa tuloistaan veroa 26,5 prosenttia, kun yksityishenkilöillä pääomatulojen vero on 30 tai 34 prosenttia (yli 30 000 euron osalta). Yhteismetsän jakama vuotuinen ylijäämä on osakkaille verotonta tuloa.
Yhteismetsän osakkaaksi pääsee joko ostamalla yhteismetsäosuuksia tai liittämällä kiinteistönsä yhteismetsään. Kiinteistön liittäminen on edullista, sillä toimitusmaksua tai varainsiirto- ja luovutusvoittoveroa ei tällöin peritä.
Liittämisvaiheessa selvitetään liittyvän tilan ja yhteismetsän käyvät arvot, joiden pohjalta muodostuu liittyvän kiinteistön ns. osuusluku yhteismetsästä. Osuusluku määrää myös osakkaan äänimäärän yhteismetsän osakaskunnan kokouksessa.

Edut:
Yhteismetsää hoidetaan metsäsuunnitelman mukaisesti tehokkaasti ja tasaiseen tuottoon pyrkien.
Säännöllinen ja tasainen tulo.
Liittyminen ja perustaminen on edullista.
Pienempikin metsätila voi päästä nauttimaan koon tuomasta kilpailuedusta.
Toimiva ja demokraattinen hallintomalli.
Ylijäämä on osakkaille verovapaata tuloa.

Haitat:
Metsänomistaja luopuu itsenäisestä päätöksenteosta.
Omaa metsätilaa ei välttämättä saa enää takaisin.
Spv-kaupassa yhteismetsäosuuden kaupasta ei synny metsävähennysoikeutta.
Oma äänimäärä osakaskunnan kokouksessa riippuu yhteismetsäosuuden koosta.

Lähteet ja lisätietoja:
https://esyhteismetsa.fi/
https://www.metsakeskus.fi/yhteismetsat
https://yhteismetsat.fi/