Sutjakka sukupolvenvaihdos metsätilalla

17.4.2020

Metsätilan sukupolvenvaihdoksesta ei kannata tehdä liian vaikeaa. Jos perusasiat ovat kunnossa, onnistuu sukupolvenvaihdos muutamassa kuukaudessa.

Koivikko heiluu tuulessa Suurahon tilan pihapiirissä Savonlinnan Moinsalmella. Vesa Lötjönen mittailee koivikkoa Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon metsäasiantuntija Vesa Laukkasen kanssa.

”Kohta tämä on harvennettava”, Laukkanen tuumaa.

Harvennuksia on tehty kuluneena talvena paljon Vesa Lötjösen omistamalla Suurahon tilalla. Rehevät pohjat puskevat puuta ja vastikään tilan omistajaksi tullut Lötjönen on ottanut asiakseen tehdä hoitotoimet ajallaan edellisten sukupolvien tapaan.

”Tämä tila on ollut meidän suvullamme 1800-luvulta asti”, Lötjönen kertoo.

Maatilojen poikien tapaan Vesa Lötjönenkin tuli tutuksi metsätöiden kansa jo nuorena.

”Olisikohan seitsemän vanhana, kun ensimmäisen kerran lähdin kirveen kanssa latvuksia karsimaan. Kouluaikana sitten viikonloppuisin tehtiin paljon metsätöitä isän kanssa. Ensin ajettiin käsipelissä ja sitten myöhemmin ostettiin kärry ja kourakuormain”, Lötjönen muistelee.

Oma työura urkeni rakennusmiehenä Savonlinnassa ja se ura jatkuu edelleen.

Harkittu tilakauppa

Suurahon tilan ollut Vesa Lötjösen nimissä kohta kaksi vuotta. Aiemmin hänen vanhempiensa omistaman tilan sukupolvenvaihdoksesta alettiin puhua jo kymmenkunta vuotta siten, mutta asioilla on tunnetusti tapana siirtyä eteenpäin.

”Isä oli hyvin varovainen ja hän sanoi monesti, että katsotaan mihin tämä maailman tilanne menee. Loppuvuodesta 2017 aloimme sitten lopulta valmistella kauppaa”, Lötjönen sanoo.

Lötjöset ottivat yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen ja Lötjösille jo aiemmin tuttu metsäasiantuntija Vesa Laukkanen alkoi valmistella sukupolvenvaihdosta. Ensimmäisenä toimenpiteenä sukupolvenvaihdoksissa tai tilan myynnissäkin on yleensä tilan käyvän arvon määrittäminen.

Suurahon tilan metsäsuunnitelma oli vuodelta 2009, joten metsälö oli käytännössä arvioitava uudestaan. Laukkanen kiersi metsäkuviot ja teki tilasta arvion.

”Rakennuspaikat arvioitiin ja samoin kaikki muutkin omaisuuserät. Tilalla oli metsän, peltojen ja talouskeskuksen lisäksi neljä rantarakennuspaikkaa”, Laukkanen sanoo.

Hänen mukaansa jo kaksi vuotta vanha metsäsuunnitelma antaa usein väärän kuvan metsälön tilanteessa. Tuona aikana puusto on kasvanut ja toisaalta hakkuita on monesti tehty.

”Suosittelen, että metsäsuunnitelma päivitetään näissä tapauksissa vastaamaan todellista tilannetta.”

Verottajalta ennakkopäätös

Kun luopujien ja jatkajan ajatukset olivat samansuuntaiset, ei koko tilakauppaprosessi kestänyt kuin nelisen kuukautta. Lötjösellä on sisko, mutta hän ei ollut kiinnostunut metsänomistuksesta, joten perusperiaate oli siis hyvin selvillä jo lähdössä.

Kauppahinta soviteltiin Laukkasen tekemän metsäarvion pohjalta siten, että kyseessä oli ns. lahjanluonteinen kauppa. Kauppa tehtiin puolesta käyvästä hinnasta, jolloin lahjavero määrättiin puolesta tilan arvosta. Verottajalta haettiin ennakkopäätös, joka antoi varmuutta kaupan tekemiseen.

”Tosin onhan verottajalla vielä oikeus valittaa, vaikka ennakkopäätös onkin haettu. Mutta ei meidän kaupastamme tullut ennakoimattomia jälkiseuraamuksia”, Vesa Lötjönen sanoo.

Kauppakirjat allekirjoitettiin huhtikuun 10. päivänä kaksi vuotta sitten.

”Kaima-Vesa sanoi minulle, että lompsi pankkiin. No minä lompsin eikä siellä tarvinnut pitkin olla, kun rahoitus järjestyi”, Vesa Lötjönen nauraa.

”Koko prosessi oli erittäin vaivaton, kun metsänhoitoyhdistyksen Petra Huupponen haki lainhuudot ja teki muut kauppaan liittyvät paperityöt.”

Tila kannattaa pitää jakamattomana

Vesa Laukkanen kannustaa sukupolvenvaihdosta suunnittelevia pitämään metsätilan jakamattomana. Metsätilojen keksikoko on Suomessa ja Itä-Savossa sen verran pieni, ettei niiden pirstominen enää ole järkevää.

”Olen monille antanut ohjeen, että älkää jakako tilaa. Jos joku jatkajista on muita innostuneempi metsänhoidosta, kannattaa yleensä ottaa vaikka vähän lainaa, että tila pysyy kokonaisena. Moni onkin kiitellyt jälkeenpäin tästä neuvosta”, Laukkanen sanoo.

Vesa Lötjönen on samoilla linjoilla.

”Sanoin jo paljon ennen kauppaa isälle, että tila on pidettävä kokonaisena.”

Metsänhoitoyhdistyksen apu oli Vesa Lötjösen mielestä hyvinkin hintansa väärti. Yhteistyö jatkuu sukupolvenvaihdoksen jälkeenkin ja Vesa Laukkanen on ollut tuttu mies Suurahon tilalla.

”Meillä onnistui kaikki paperityöt hyvin ja autoimme myös ensimmäisen veroilmoituksen teossa”, sanoo Vesa Laukkanen.

Metsätilan ostohinnan saa vähentää metsävähennysmenettelyn kautta tulevien vuosien metsäverotuksessa. Kaikki kaupasta aiheutuneet kulut lisätään myös metsävähennyspohjaan. Lahjaveron osuuden puolestaan saa vähentää metsälahjavähennysmenettelyn kautta, Vesa Laukkanen sanoo.

Heti kaupan teon jälkeen Suurahon tilalla tehtiin puukauppaa, jonka tuotoilla maksettiin lahjaveroja.

”Sattuikin hyvään saumaan, kun puun hinta oli seitsemänkympin tietämissä”, Vesa Lötjönen muistelee tyytyväisenä.

Uusi metsänomistaja pääsikin heti tuottaviin metsätöihin, kun istutettavana oli 5000 tainta. Ja seuraava metsänomistajapolvikin oli jo mukana töissä.

”Nuorempi tytär on kovasti kiinnostunut metsäasioista. Vaikka hän on kokki ammatiltaan, niin intoa tuntuu olevan”, Vesa Lötjönen sanoo.

Eli eiköhän Suurahon tila siirry vielä seuraavallekin sukupolvelle.

 

Metsätilan sukupolvenvaihdos vaatii suunnittelua

Metsätilan sukupolvenvaihdos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Metsänomistukseen liittyy usein taloudellisten arvojen lisäksi myös paljon tunnearvoja. Metsätilan sukupolvenvaihdokseen olisikin varattava riittävästi aikaa, sanoo Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksen erityisasiantuntija Taina Kosonen.

”Monesti metsätilan siirtoa seuraavalle sukupolvelle mietitään pitkään, jopa vuosien ajan. Onkin hyvä, jos jatkaja on selvillä ennen varsinaisen sukupolvenvaihdosprosessin aloittamista.”

Taina Kosonen aloitti metsätilojen omistusjärjestelyistä vastaavan erityisasiantuntijana Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksessä helmikuun alkupuolella. Työ on lähtenyt hyvin käyntiin ja kysyntää sukupolvenvaihdospalveluille tuntuu olevan.

”Toimeksiantoja on jo vireillä”, Kosonen sanoo.

Taina Kososen toimipiste on Mikkelin toimistolla, mutta toimialueena on koko yhdistyksen alue. Hänen repertuaariinsa kuuluvat sukupolvenvaihdosten suunnittelun lisäksi myös notariaattipalvelut, kuten perunkirjoitukset, testamentit, ositus- ja perinnönjakokirjojen laadinta, kauppa- ja lahjakirjojen laadinta sekä edunvalvontavaltuutuksien tekeminen.

Jos sukupolvenvaihdos metsätilalla alkaa olla ajankohtainen, neuvoo Taina Kosonen ottamaan yhteyttä joko omaan metsäasiantuntijaan tai suoraan häneen.

”Ensimmäinen yhteydenotto ja alkukartoitus on maksutonta”, Kosonen sanoo.

Jokainen metsätilan sukupolvenvaihdos on omanlaisensa, mutta yhteistä kaikille ovat tietyt rutiinit. Metsätilan arvo on ensin selvitettävä ja sen tekevät yhdistyksen metsäasiantuntijat.

”Sen jälkeen käymme neuvotteluja luopujan ja jatkajan kanssa ja kun perusasiat ovat selvillä, voidaan ryhtyä luonnostelemaan asiakirjoja”, Taina Kosonen kertoo.

Metsätila voidaan siirtää jatkajalle monin eri tavoin. Suora kauppa on yksi mahdollisuus, mutta myös lahjanluonteinen kauppa tai lahjoitus voivat tulla kyseeseen.

”Jos kauppa tehdään vähintään kolmen neljäsosan hinnalla käyvästä arvosta, ei verottaja määrää lahjaveroa. Lahjanluonteisessa kaupassa ja lahjassa sen sijaan muodostuu lahjaveroa”, Kosonen kertoo.

Näissä tapauksissa onkin järkevää hakea verottajalta ennakkopäätös lahjaveron suuruudesta. Veroa ei aina kannata vältellä, sillä lahjaverosta voi muodostua jatkajalle ns. metsälahjavähennyspohja, jota hyödyntämällä osa lahjaverosta kuittaantuu alempina veroina tulevina vuosina.

”Nopeimmillaan sukupolvenvaihdos voidaan tehdä ehkä kolmessa kuukaudessa, mutta realistisempi aikataulu voisi olla noin puoli vuotta”, Kosonen sanoo.