Metsänhoitoyhdistykset isännöivät Jukolan viestin toista osuutta

27.3.2018

Jukolaa tekemässä

Jukolan viesti tarvitsee niin urheilijat kuin talkoolaisetkin. Yhdessä tehdään Suomen suurin suunnistustapahtuma ja koetaan suomalaisen kesäyön huuma.

Jotkut lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen suoraan kuukausiveloituksena, toiset antavat roponsa lipaskerääjille, mutta harva tulee ajatelleeksi, että myös esimerkiksi urheiluseuratoiminnassa voi tehdä samalla tavalla hyvää. Näenkin, että seuratyö on yksi antoisimmista tavoista tehdä vapaaehtoistyötä.

Oma työpanos näkyy lähes suoraan seuran kassassa, mutta samaan aikaan työ luo sellaista yhteisöllisyyttä, mitä ei enää nykypäivänä juuri muualla näe. Yhteiseen hiileen puhaltamista ilman oman edun tavoittelua, sitä on seuratyö parhaimmillaan.

Sormet pelissä talkoissa
Oman suunnistusseurani, Lahden Suunnistajien, ensi kesän yhteinen hiili on tulikuuma Jukola, jonka järjestämme yhdessä Hollolan Urheilijoiden kanssa. Vaikka Jukola on paisunut lähes 20 000 kilpailijan massatapahtumaksi, melkein kaikki työ tehdään yhä talkoovoimin.

Ratojen suunnittelu, markkinointi, sponsorihommat ja kilpailukeskuksen toiminnot alkavat löytää uomiaan jo pari vuotta ennen h-hetkeä. Itse en ole voinut ottaa luonnollisista syistä (vieressäni kiipeilee mini-ihminen), mitään kantavaa roolia Jukolassa, mutta sormeni on pelissä silti monella tavalla.

Ensimmäistä kertaa olin järjestäjän roolissa vuonna 2002 kotiseurani Asikkalan Raikkaan väreissä. Silloin puuhasin niin palkintojen jaossa kuin jätteiden lajittelussakin. Jokaiselle työlle on löydettävä tehtävä, joten likaistenkin hommien kanssa on jonkun puuhattava.

Itse asiassa meidän lajissamme on todella hienoa myös se, että huippu-urheilijoillekin on luonnollista osallistua seuran talkootoimintoihin. Itsekin olen järjestänyt vuosittain iltarastit, mikä voisi monesta muusta huippu-urheilijasta kuulostaa kummalliselta. Yleensä talkoilu antaa paljon enemmän kuin vie.  

Tätä kirjoittaessani olen ollut jo viime kesänä testaamassa Venlojen ratoja ja antamassa niistä palautetta, olen kirjoittanut blogia Jukolan sivuille ja ollut mukana markkinoimassa tapahtumaa yrityksille ja osallistujille.

Itse kilpailussa toimin näillä näkymin VIP-teltan emäntänä. Kerron vieraille sisäpiirijuttuja ja analysoin huippujen gps-viivoja ja reitinvalintoja. Edessä on luultavasti erittäin pitkä ja antoisa vuorokausi. Luultavasti toimin myös kommentaattorina jossakin eetterissä ja saattaa olla, että napsahtaa vielä pari muutakin nakkia.

Lähde mukaan kunniatehtävään
Nakeista puheen ollen, Jukolassa täytyy paistaa tuhansia kisamakkaroita, keittää loputon määrä kahvia ja pitää kattila porisemassa vuorokauden ympäri. Siinä hommassa riittää nakkia ja makkaraa monelle halukkaalle, jotka eivät vielä ole ilmoittautuneet rivistöön. Jukolan järjestäminen on siinä mukana olijoille kunniatehtävä.

Ratamestarit koluavat metsiä tuntitolkulla ja piirtävät mahdollisia ratavaihtoehtoja varmasti unissaankin ja kaikki kartta-asiat on silti pidettävä visusti salassa, jotta kukaan ei näe, eikä kuule mitään ennen kuin kello lähtee kulkemaan kilpaa suunnistajien kanssa.

Vapaaehtoisten määrä on jo hyvä, mutta kunniatehtäviä riittää varmasti vielä monille, joten kutsun teidät lukijat avosylin mukaan talkoilemaan.

Ilmoittautuminenkin on jo auki, joten metsien Venlojen ja Jussien kannattaa ehdottomasti sanoa kyllä seikkailulle.

Tervetuloa katsomaan ja kisaamaan talkootyömme hedelmistä sekä kokemaan yhdessä Suomen hienoin urheilutapahtuma!

Minna Kauppi,
ikuisesti suunnistaja