Kulotus on luontoteko

02.7.2019

Tuli on kuulunut suomalaiseen metsäluontoon tuhansien vuosien ajan. Tulen avulla on perinteisesti kaskettu peltoja ja kulotettu metsiä. Kulotus antaa hyvän kasvualustan uudelle puusukupolvelle ja parantaa maapohjan happamuusarvoja vuosikymmeniksi. Lisäksi se edistää luonnon monimuotoisuutta luomalla elinympäristön paloriippuvaisille lajeille, kuten joillekin kovakuoriaisille.

Kulotuksessa poltetaan humuskerros sekä hakkuutähteet, jolloin alue ei heinity kovin nopeasti, eivätkä risut haittaa viljelytöitä. Kulotuskohteeksi sopii parhaiten kulotuskesää edeltävänä syksynä tai talvena päätehakattu havumetsikkö. Tällaisessa metsässä riittää poltettavaa ainesta, sekä se on riittävän kuiva. Kulotusalueen olisi hyvä sijaita lähellä tiestöä ja vesistöä, jotta riittävä määrä sammutuskalustoa ja -vettä saadaan alueelle. Kulotuksen jälkeen alueelle tehdään maanmuokkaus ja sinne kylvetään uusi puusukupolvi.

Kuivuus on avaintekijä polttamisessa. Tämän vuoksi poltto joudutaan tekemään monesti palovaroituksen aikana, toki vain pelastusviranomaisen luvalla. Kulotusta ei saa mennä tekemään omin päin. Perustuslain mukaan kulotus täytyy suorittaa aina siihen perehtyneen metsäammattilaisen valvonnassa. Kulotuksesta on tiedotettava aina pelastusviranomaisia turhien hälytysten välttämiseksi.

Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo kulotti Hirvensalmella kesäkuun lopussa. Metsäkeskus oli lähettänyt tarjouspyynnön kulotuksesta. Työmaa päätyi lopulta metsänhoitoyhdistyksen toteutettavaksi. Kulotukseen lähti yhteistyökumppaniksi Hirvensalmen vapaapalokunta.

Kulotuksen johtajana toimi metsäesimies Samuli Koivisto. Koiviston mukaan kulotusta valmisteltiin kaivamalla parin metrin levyinen palokuja alueen ympäri, tien laitaa lukuun ottamatta. Metsänomistaja oli itse ajanut reuna-alueiden hakkuutähteitä keskelle palon hallinnan helpottamiseksi. Pelastuslaitokselle oli toimitettu paria viikkoa ennen kulotusta polttamissuunnitelma, sekä tiedotettu paikasta ja ajasta.

Poltto itsessään aloitettiin ”hevosenkenkämuodossa”, jossa sytytys etenee reunoja pitkin, antaen tulen vetää itse itseään keskelle. Sytytys toteutettiin kaasusytyttimillä, sekä valopetrolin avulla. Ennen sytytystä ja polton aikana kasteltiin poltettavan alueen ulkopuolista maastoa läheisestä lammesta pumpatulla vedellä, tulen leviämisen estämiseksi. Kastelun hoiti Hirvensalmen vpk. Polton aikana tulta oli vartioimassa suuri joukko kyläläisiä.

Metsänomistaja Antti Ripatti oli tyytyväinen kulotukseen ja sen tekemään jälkeen. ”Huomasi, että nämä ihmiset ovat tehneet tätä ennenkin”, toteaa Ripatti. Metsänomistajan mukaan myös ajankohta oli valittu hyvin, koska seuraavana päivänä tullut vesisade helpotti jälkivartiointia. Myös reilun levyiseksi kaivetut palokujat helpottivat vartiointia. Kyläläisiä metsänomistaja oli itse haalinut parisenkymmentä tarkkailemaan polttamista. Suuri talkooporukka helpotti itse kulotuksen toteutusta.

Jotkin eliölajit ovat riippuvaisia metsän palamisesta. Metsänomistaja kertoikin sattumalta tavanneensa palon jälkivartiointia suorittaessaan erään hyönteisharrastajan. Harrastaja kertoi olevansa todella kiinnostunut näistä harvinaisemmista lajeista, joita palon myötä myös tälle alueelle hakeutuu. Metsän kulotuksella voi siis saada metsäänsä lajikirjon, jota monesta muusta metsästä ei löydy.

Topi Huupponen
Kesäharjoittelija / mhy Etelä-Savo