Jone Nikula kaipaa monipuolisuutta metsien käyttöön

04.6.2021

Teksti: Matti Turtiainen
Kuvat: Jone Nikula, Kimmo Pajunen, Ilpo Aalto

Median monitoimimies Jone Nikula ymmärtää hyvin metsäteollisuuden ja metsätalouden merkityksen kansantaloudelle. Yhtä lailla ymmärrystä riittää metsien säilyttämiselle luonnontilaisena.

Puhelinhaastattelu Jone Nikulan kanssa on yhtä hengästyttävä kokemus kuin hänen juontamansa Jonen päivävuoro -ohjelma Radio Rockilla. Puhetta tulee eikä miehen mielipiteitä välttämättä tarvitse kysellä.

Yritetään kuitenkin. Mitä kuuluu työrintamalle, Jone? ”Kirjoitan podcastia tässä radio-ohjelman teon lisäksi. Tapahtuma-alahan on ollut jo vuoden seis koronan takia, joten käytännössä teen nyt työkseni vain radio-ohjelmaa”, juontajan töitäkin normaalioloissa tekevä Nikula sanoo.

Suuri yleisö tuntee Jone Nikulan ehkä parhaiten hänen tv-esiintymisistään Idols-kisan tuomarina ja Tanssii tähtien kanssa -kisan osallistujana ja menestyjänä, mutta musiikkimaailmassa Nikula tunnetaan ennen kaikkea metallimusiikin asiantuntijana, ja siitä aihepiiristä on syntynyt jokunen kirjakin. Etelä-Savossa Jone Nikula muistetaan myös Juvalla ja Mikkelissä takavuosina järjestettyjen Metsä rokkaa -tapahtumien juontajana ja seremoniamestarina.

Nikulalla on vahvat eteläsavolaisjuuret, sillä hänen äitinsä puoleinen suku omistaa maata Juvalla.Tila on edelleen suvun yhteisomistuksessa ja tiluksia hoitaa Jone Nikulan täti. Yhteistyökumppanina on Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo. ”Siellä on metsää ja peltoa. Pellot on vuokrattu ulkopuoliselle.”

Juvalla nuori Jone vieraili usein ja metsätyötkin tulivat siellä tutuksi – ainakin melkein.  Mies muistelee olleensa ukkinsa eli Taatan kanssa Juvalla taimenistutuksessakin, vaikka myöntääkin homman jääneen opetteluasteelle. ”Stadissahan mä olen ikäni asunut ja olen kaupunkilainen. Mutta olin nuorena innokas partiolainen”, hän sanoo.

Metsällä monta merkitystä

Partiosta löytyy luonteva linkki metsäkeskusteluun, ja Nikula toteaakin edelleen liikkuvansa mielellään luonnossa. Partion lisäksi tuntumaa metsäiseen ympäristöön on reservin kapteeni Nikulalle tullut reserviläistoiminnassa. Koronavuonna taas aikaa on tullut vietettyä luontoretkillä Espoon ja Siuntion metsissä.

Kysymykseen siitä, minkälaisessa metsässä mies mieluiten liikkuu, vastaus tulee empimättä. ”Aarniometsässä ehdottomasti. Talousmetsän taimikossa on ihmisen aivan helvetillistä liikkua. Olin kerran kaverini kansa Lieksassa vaeltamassa ja pääsimme myös rajavyöhykkeelle. Ensin menimme talousmetsän läpi ja sen jälkeen tulimme vuosikymmeniä koskemattomana olleeseen metsään. Siellä oli hieno kulkea ja katsella esimerkiksi eläinten jälkiä. Sitten tulimme taas takaisin talousmetsän läpi ja eihän siitä taimikosta meinannut päästä kulkemaan. Taimia oli rivissä kuin preussilaisia sotilaita”, Nikula laskettelee.

Vakavammin hän muistuttaa, että korona-aika on nostanut esimerkiksi luonnonpuistojen suosion uudelle tasolle. Tilausta metsien moninaiskäytölle näyttää yhteiskunnassa olevan, eikä koskemattoman metsän arvoa pitäisi väheksyä.

Vaikka Nikulan oma metsien hyödyntäminen on painottunut virkistyskäyttöön, on hän sisäistänyt myös metsäteollisuuden ja metsien talouskäytön merkityksen koko kansantaloudelle. ”En ole mikään taloustieteilijä, mutta ymmärrän hyvin, että kansantalouden pitää tehdä täppää. Tulovirta metsätaloudesta on niin suuri, ettei sitä helposti korvata. Ja maaseudun tulevaisuushan on kiinni siitä, miten maaseutu ihmisiä elättää”, Nikula pohtii.

Viimeaikaiset uutiset metsäteollisuuden murroksesta mietityttävät, ja mies perää teollisuudelta uudistumista. Pelkkä sellun myynti ei riitä vaan metsäteollisuuden jalostusarvoa olisi lisättävä.
”Perinteinen tuotanto muuttuu. Paperin tuotanto vähenee ja esimerkiksi puukomposiitit voivat olla jonkinlainen ratkaisu. Joka tapauksessa jalostusarvoa on lisättävä, sillä suomalaiselle puulle on tarvetta.”

Avointa keskustelua tarvitaan

Toimittajana Nikula seuraa aktiivisesti yleistä metsäkeskusteluakin. Monipuolisesti asioita pohtivaa miestä ihmetyttää metsä- ja ilmastokeskustelun repivyys. ”Ilman jakolinjoja käytävä keskustelu näyttää olevan hemmetin vaikeaa. Balanssin hakeminen olisi kuitenkin tärkeää”, Nikula miettii.

Yksi ongelma keskustelun kärjistymisessä saattaa olla yksinkertaisesti tiedon puute. Iso osa yksityismetsänomistajista asuu kaupungeissa eikä tietoa metsänhoidosta välttämättä ole. Tietoa ei osata tai ehkä uskalletakaan hakea. ”Mitä fiksumpana ihminen itseään pitää, sen vaikeampaa sen on tunnustaa, ettei tiedä jotain asiaa. Yhä useampi metsänomistaja ymmärtää yhä vähemmän metsätaloudesta”, Nikula muistuttaa.

Onko polarisoituneen keskustelun perusongelma siis viestinnässä? ”Mitä suurimmassa määrin. Ja onhan koko metsätoimialan läpinäkyvyys tärkeää senkin takia, ettei asiakkuuksia menetetä. Neutraalin faktapohjaiseen tiedottamiseen on panostettava. Jossain ääripäiden välissähän totuus on, joten ei muuta kuin kääritään hihat ja aletaan tekemään”, Nikula kannustaa.