Hiihtäjän kilpailukauden loppukaneetti

28.4.2021

Kilpailukausi 2020-2021 oli erikoinen

Kausi saateltiin loppuun viime viikonloppuna Rukan Suomen Cupissa. Tässä vaiheessa tuntuu, että menipä kausi nopeasti, mutta kyllä sitä vain puolivuotta tuli kilpailuja kierrettyä.

Kausi oli erikoinen, sillä kilpaa hiihdin vain neljässä maassa. Startteja tuli kuitenkin otettua 30 kertaa. Se on aika paljon vähemmän kuin normaalisti, sillä hurjimpina kausina olen hiihtänyt jopa 45-50 starttia.

Mitä jäi käteen? – Oberstdorfin MM-viestiosuus, tähtihetket ja kädenlämpöiset
Valmentajani sanoin: mitä jäi käteen, mikä meni käteen? Olin koko Maailman Cup -kauden tasaisen varma pistehiihtäjä. Perustaso on vakiintunut normaalimatkoilla 15-30 sakkiin. Siihen voi olla tyytyväinen. Mutta edellisen kauden kuntohuippu jäi puuttumaan. Siihen olen pettynyt.

Omasta mielestäni paras kilpailuni oli Oberstdorfin MM-viestiosuus, joka jo etukäteen oli koko kauden tärkein kilpailu. Siinä sain ainakin aivan totaalisen irti kaiken itsestäni mitä otettavissa oli. Valitettavasti minkäänlaista tulosta siitä ei silti saatu. Vapaan 15 km kilpailun 17. sija oli jotenkin kädenlämpöinen hiihto. Vain 18 sekuntia kymppisakkiin, joka olisi ollut todella hyvä hiihto. Toisaalta olin paras suomalainen, joten se kilpailu ei ollut suomalaisittain mikään menestys.

Tottakai kauden tähtihetki on Salpausselän Maailman Cupin viestin kakkossija. Nousin silloin parhaimpien kavereideni kanssa ensimmäistä kertaa Maailman Cupin palkintopallille ja vielä Salpausselällä. Se oli hieno hetki. Kotimaassa hiihdin kaksi SM-pronssia ja voitimme Iivon kanssa parisprintin Suomen Mestaruuden. Yksi hienoimmista asioista kaudella oli pitkään odotettu viestin SM-kulta. Olemme saaneet nostettua Puijon Hiihtoseuran Suomen parhaaksi seuraksi miesten puolella ja voitimme yhtä lipsahdusta lukuunottamatta kaikki mahdolliset kotimaan viestit ja täten koko Suomen Cupin. Henkilökohtaisesti olin Suomen Cupin kakkonen, siihenkin olen tyytyväinen.

Kovaa korkealta – enemmän korkeanpaikan leirejä
Harjoituskausi eteni kesän osalta hyvin samalla tavalla kuin edellinenkin ja tilanne oli oikein hyvä ennen syksyä. Korkeanpaikanleirejä emme pystyneet pitämään vallitsevan tilanteen vuoksi ja näen sen omalla kohdalla suurena ongelmana. Korkealla olo toimii minulle todella hyvin. Siitä hyvä osoitus oli edellisen kauden kuukauden leiri Sweitsin Davosissa joulun aikaan, jonka jälkeen hiihdin heti Tour de Skillä elämäni parasta vauhtia.

Tulevalle harjoituskaudelle tulemme tekemään suunnitelmia heti ensi viikolla valmentajani Mikko Virtasen ja maajoukkuevalmentaja Teemu Pasasen kanssa. Kaavailemme ainakin enemmän korkeanpaikanleirejä varsinkin ensitalven päätähtäimen vuoksi. Pekingin Olympialaiset ovat nimittäin huomattavan korkealla. Tulemme miettimään varmasti myös kovien harjoitusten lisäämistä ja harjoittelun toteuttamista enemmän kotimaisemissa Kuopiossa, jossa on erinomaiset olosuhteet harjoittelulle. Tarkemmin vielä harjoituksellisista painopisteistä en osaa sanoa.

Lainasuksilla mitaleita
Menneellä kaudella itselle mieleenpainuva ja mediaakin kiinnostanut asia oli suksillani voitetut Suomen mestaruudet ja MM-kisojen parisprintin hopeamitali. Se on ollut hauskaa sattuma. Tottakai lainaamme aina tärkeissä tilanteissa suksia myös toisille. Siinä on aina kuitenkin paljon riskiä, jos lainaaja vaikka kaatuu ja hiihtää kiveen, jolloin suksi menee pilalle. Kilpakalustolla ei muutenkaan hiihdetä ollenkaan lenkkejä vaan koitamme säästää niitä mahdollisimman paljon ja varsinkin parhaita suksia käytetään vain tärkeimmissä kisoissa.

Olen hiihtänyt samalla suksimerkillä koko urani ja tehnyt suksihuoltajien kanssa valtavat määrät työtä ja testikilometrejä ja sen vuoksi kalusto alkaa olemaan jo kilpailukykyinen vertailussa keneen tahansa. Siksi suksia en lainaa todellakaan aina tai kenelle tahansa. Tänä vuonna sattui muutamia hauskoja sattumia ja minun suksillani menestystä tuli monissa erilaisessa kilpailussa.


Lomaterveisin raivaussahan terää teroittaen,

Perttu Hyvärinen
Maajoukkuehiihtäjä

Metsänhoitoyhdistysten ja MTK:n yhteistyöurheilija, joka on sekä metsänomistaja, metsätieteiden opiskelija että Suomen maastohiihdon A-maajoukkueen jäsen.