Metsänhoito onnistuu etäyhteydelläkin
Yhä useampi metsätila on yhteisomistuksessa. Vaikka osakkaat saattavatkin asuvat eri paikkakunnilla voi tietoa jakaa helposti nykyaikaisten yhteydenpitovälineiden avulla.
Joulunalusviikko on lumisen rauhallinen, kun Jari Leinonen ja Katri Ihalainen istahtavat pöydän ääreen tutkimaan metsäyhtymän hoito- ja hakkuutarpeita. Tällä kertaa kokoonnutaan Leinosen keittiössä, mutta aina tapaamiset eivät toteudu naamakkain. ”Pidämme paljon yhteyttä whatsapp-sovelluksella ja kokouksia on pidetty etäyhteydellä Teamsillä”, Jari Leinonen sanoo.
Leinonen on yksi neljästä metsäyhtymän osakkaasta ja ainoa, joka asuu metsätilojen sijaintikunnassa Savonlinnassa. Miehen koti löytyy Haapakalliosta Savonlinna ja Kerimäen puolivälistä, mutta metsät ovat Savonrannalla Rönkönvaarassa. Matkaa palstoille tulee liki 80 kilometriä suuntaansa.
Lähimpänä yhtymän kahta metsätilaa asuukin metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Katri Ihalainen, joka tuntee metsät pitemmältä ajalta kuin itse osakkaat.
Jari Leinonen kertoo, että metsätilat tulivat hänen, siskonsa ja kahden serkkunsa omistukseen isoäidin perintönä noin vuosi sitten. Metsäasiantuntija Katri Ihalainen tunsi metsät hyvin jo aiemman omistajan ajoilta.
Asioiden hoito kysyy aikaa
Metsänomistus on Leinoselle ja muille omistajille uutta ja ensimmäisenä vuonna hoito- ja hakkuurästit on hoidettu kuntoon. Ensimmäinen puukauppa on Katri Ihalaisen avustuksella tehty, ja sen vaatimaa ennakkoraivausta ja taimikonhoitoja Leinonen on tehnyt itsekin.
”Kaksi osakkaista ei ole vielä edes ehtinyt käymään metsässä, mutta keväällä on tarkoitus tehdä koko porukan metsäretki”, Jari Leinonen suunnittelee.
Paikkakunnalla asuvana iso osa yhteydenpidosta metsänhoitoyhdistykseen on jäänyt luonnostaan Jarille.
”Minä hoidan käytännön puolen ja Kuopiossa asuva serkkuni Mikko hoitaa raha-asiat.”
Katri Ihalainen sanoo, että vaikka metsänomistus verotusyhtymänä toimiikin hyvin pienellä porukalla, vaatii asioiden hoito kuitenkin aikaa ja vaivaa. Usein työtaakka jakaantuu epätasaisesti, ja joku osakkaista joutuu käyttämään muita enemmän aikaa asioiden hoitoon.
”Asioista kannattaa sopia ja tehdystä työstä olisi hyvä saada korvaus”, hän sanoo.
Jari Leinonen toteaakin, että porukka aikoo sopia asiat ja laittaa perusteet paperille. Myös tehdyt hoitotyöt korvataan osakkaille.
”Esimerkiksi raivaussahatöistä pyydämme tarjouksen ja kustannusarvion Katrilta, ja jos joku tekee työt itse, niin olemme sopineet, että lasku on vähän edullisempi kuin yhdistyksen tekemänä olisi.”
Maallikolle taimikonhoidon hinnoittelu olisikin vaikea tehtävä, sillä palstat ja kuviot eivät ole veljeksiä.
”Viimeksi raivasin taimikon, joka oli perustettu kannonnostoalueelle. Siinä oli aikamoinen työ”, hän naurahtaa.
Jari Leinonen ja metsäasiantuntija Katri Ihalainen suunnittelevat yhtymän metsävaratiedon päivittämistä. Uuden OmaMetsä-palvelun avulla metsänhoitoyhdistyksen tekemän metsäsuunnitelman tiedot kulkevat mukana mobiiliyhteydelläkin. Vuoden ikäinen Janna-tytärkin päässee mukaan kevään metsäretkelle ainakin makkaranpaistoon.
Yhteisomistus yleistynyt
Katri Ihalainen on tehnyt yhtymän Kemera-rahoitushakemukset ja tekee myös veroilmoituksen ja siihen tarvittavat muistiinpanot. Osakasporukassa on talousosaajia, mutta metsäverotus vaatii oman perehtymisensä, joten porukka halusi näin varmistaa myös näiden rutiinien onnistumisen.
Ihalainen sanoo, että metsätilojen yhteisomistus on yleistynyt voimakkaasti sinä aikana, kun hän on ollut metsäalalla.
”Muutama vuosi sitten laskin, että noin 30 prosenttia asiakastiloistani oli yhteisomistuksessa olevia metsiä eli kuolinpesiä tai yhtymiä. Nyt niitä on enemmän ja yhtymämuotoisia näistä on ehkä viidennes.”
Erityisesti Savonrannalla yhteisomistus on lisääntynyt vahvasti sitä mukaa, kun omistajat ovat muuttaneet muille paikkakunnille.
”Savonranta on yhteisomistuksen kultaista aluetta”, Katri Ihalainen nauraa.
Yksituumaisuutta tarvitaan
Pääasia yhteisomistuksessa on, että kaikilla omistajilla on yhteinen näkemys metsänhoidon periaatteista. Leinonen sanoo, että heillä periaatteet myötäilevät perinteistä suomalaista perhemetsätaloutta, sillä porukka kokee metsänomistuksella olevan pysyviä arvoja.
”Hoidetaan metsät hyvin ja otetaan sieltä sen verran, mitä kohtuudella on otettavissa. Ja tarkoitus on jättää jälkipolvillekin hyvät metsät”, Jari sanoo syöttäessään vuoden ikäistä Janna-tytärtään.
Seuraava ponnistus yhtymällä on metsävaratiedon päivittäminen, sillä nyt metsistä on kolme toisistaan jonkin verran poikkeavaa puustoarviota. Siihen Jari Leinonen osallistuu myös metsäalan opiskelijan innolla.
”Sen verran kiinnostuin metsänomistuksesta, että jätin hakemuksen Samiedun metsätalousyrittäjän tutkintoon valmistavaan koulutukseen”, hän naurahtaa.
Teksti ja kuvat Matti Turtiainen
