Kallio Vesa, Keskusta

1.Kasvava ja hyvinvoiva metsä sitoo tutkitusti hiiltä ja auttaa näin ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Millä keinoilla edistäisit hyvää metsänhoitoa Suomessa?

Tärkeintä on huolehtia metsien hyvästä hoidosta siten, että se ottaa huomioon metsänomistajan tarpeet ja toiveet sekä paikkaan sopivat metsänhoidon menetelmät. On hyvä muistaa, että kyse on yksityisestä omaisuudesta.

Hyvää metsänhoitoa edistävät toimivat puumarkkinat, metsänomistajan arvojen mukaisten metsänhoitopalvelujen saatavuus, ajantasainen ja metsänomistajan helposti saatavilla oleva tieto omasta metsästään, metsänhoitoon kannustavat yhteiskunnan tarjoamat tuet sekä reilu verokohtelu.

Hyvään metsänhoitoon tarvitaan myös osaavaa työvoimaa, jonka saatavuudesta on huolehdittava riittävällä koulutustarjonnalla ja varsinkin, että sitä on tarjolla Itä- ja Kaakkois-Suomessa.

Osa hyvää metsänhoitoa ovat luontoarvot ja ympäristö, joita huomioidaan metsäsertifiointijärjestelmien, nykyisen lainsäädännön, vapaaehtoisuuteen perustuvien ohjelmien sekä metsänomistajien omien luonnonhoitotoimien avulla. Lainsäädännöllistä ohjausta ei tarvita lisää, vaan painopiste on oltava vapaaehtoisissa toimissa sekä neuvonnan lisäämisessä ja osaamistason nostamisessa koko metsäketjussa.

2.Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin perusta on rakentunut metsänomistajien metsistä ja metsien ylisukupolvisesta hyödyntämisestä. Vihreän siirtymän hankkeiden mukanaan tuomat maankäytön muutokset kuten tuulivoiman siirtolinjojen tarvitsemien maa-alueiden pakkolunastukset rapauttavat suomalaista omaisuudensuojaa. Mitä tälle tulisi tehdä? 

Omaisuudensuojan parantamiseksi on seuraavan eduskunnan lopultakin uudistettava suomalainen lunastuslainsäädäntö. Maanomistajat ovat odottaneet ns. lunastuslain uudistamista pitkään. Nykyisin maanomistaja ei saa asiallista korvausta lunastuslain piiriin kuuluvista maankäytön rajoituksista tai maan totaalisista menetyksistä.

Vaikka yhteiskunnan perusrakenteet ovat Suomessa jo olemassa, luo muuttuvat olosuhteet uusia vaatimuksia yksityisen maanomistuksen rajoittamiselle ja maaomaisuuden haltuunotolle. On välttämätöntä, että maanomistajien asemaa em. tilanteissa parannetaan.

Erityisen tärkeää maanomistajan aseman parantaminen on tilanteissa, joissa lunastusta käytetään ansaintatarkoituksessa kuntien, kaupunkien tai muiden ns. yhteiskunnallisten toimijoiden taholta.

Itä- ja Kaakkois-Suomeen ei tällä hetkellä Venäjän takia voida juurikaan rakentaa tuulivoimaa. Tuulivoima on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten lunastustoimitusten suurimpia kärsijöitä ovat tuulivoimahankkeita varten rakennettavien uusien voimalinjojen alle maitaan menettävät maanomistajat.

Julkisuudessa keskustellaan paljon itse tuulivoimapuistoista, mutta merkittävästi suurempi haitta aiheutuu linjoista, joilla sähkö siirretään puistoista käyttäjille.

Nämä linjakorvaukset ovat täysin riittämättömiä, joten lakia tulee muuttaa siten, että maanomistajalle maksetaan korvauksia vuokrana vuosittain tai jollain muulla määrävälillä. Toinen vaihtoehto on merkittävä kertakorvauksen korotus. Jos toisen maalla tehdään bisnestä, tulee siitä saada korvaus.

Myös linjaratkaisujen ekologisesta kompensaatiosta tulee aloittaa keskustelu. Miksi rakentamisen alle jäänyt maa ei tarvitse kompensaatiota luontoarvojen ja monikäytön osalta, kuten vaaditaan monessa muussa yhteydessä?

Lunastuslainsäädäntö asettaa tällä hetkellä minimikorvauksen siirtolinjojen alle jäävistä maa-alueista, mutta se ei aseta korvaukselle ylärajaa. Minimikorvauksesta onkin tullut maksimikorvauksen taso. Tuulivoimarakentaminen osoittaa, että maksukykyä alan toimijoilla on, mutta nykyisen lainsäädännön voidaan nähdä estävän siirtolinjoilta maksettavat kunnolliset korvaukset.

Tämä on myös tasapuolisuuskysymys, koska tuulivoimapuiston maasta maanomistaja saa vuokraa, mutta linjan alle jäävästä maasta maanomistaja saa vain merkityksettömän kertakorvauksen, vaikka haitta on ikuinen.

Koko lunastuslain uudistamisen keskeinen tavoite tulee olla, että yksityisen maaomistuksen hyödyntäminen puhtaasti ansaintatarkoituksessa ilman kunnollista korvausta maanomistajalle loppuu. Muussa tapauksessa lunastuslaki ei ole oikeudenmukainen.

3.Suomi on edelläkävijä kestävässä kehityksessä. Kuinka turvaisit sen, että Suomessa on jatkossakin kannattavaa omistaa metsiä ja kehittää uusia markkinalähtöisiä ansaintamalleja? 

Metsistä saatavat hyödyt vaihtelevat metsänomistajasta riippuen ja metsillä on suuri merkitys niin kansantalouden kuin luonnon ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Kannattavan metsätalouden edellytyksenä on, että Suomessa on toimivat puumarkkinat, joilla metsänomistaja saa puusta parhaan mahdollisen hinnan. Vapaaehtoisilla järjestelmillä voidaan ylläpitää luontoarvoja ja lisätä muita metsistä saatavia hyötyjä, joita on mahdollista jalostaa taloudellista lisäarvoa antaviksi tuotteiksi ja palveluiksi mm. luontomatkailussa.

Puusta on tulevaisuudessa mahdollista saada tuotteita, joita kaikkia emme edes vielä osaa kuvitellakaan. Tämä edellyttää panostuksia tutkimukseen, jotta nämä mahdollisuudet saadaan käyttöön. Niiden myötä voidaan turvata myös puun kysyntää sekä saada parempaa hintaa parempien lisäarvotuotteiden kautta.

Metsien sitoman hiilen osalta on varmistettava, että metsänomistaja saa tästä korvauksen. Lisäksi tulee varmistaa vapaaehtoisen hiilimarkkinan kehittyminen. Asia on yksinkertaisimmillaan vastaava kuin tuulivoimalan rakentamisessa metsänomistajan maalle – tuulesta rahaa tekevä toimija maksaa siitä korvauksen sille, jonka metsään mylly on pystytetty.

Metsät ovat valtaosin yksityisessä omistuksessa ja omaisuutta suojataan Suomessa perustuslailla. Tätä oikeutta ei voida ylittää sen enempää valtion kuin EU:n toimesta. Toisen omaisuudella rahan tekeminen tai päästöjen kompensointi ei missään tilanteessa voi tapahtua ilman taloudellista korvausta ja maanomistajan lupaa.

Perustavanlaatuinen kysymys on, miksi yksityisten metsien täytyy huolehtia koko yhteiskunnan päästöjen mahdollistamisesta ja vieläpä ilman korvausta?

Ulkomaiset sijoittajat tai erilaisten yritysjärjestelyjen kautta ulkomaille kytkeytyvät tahot ovat viime vuosina lisänneet voimakkaasti metsien ostamista Suomessa. Vaikka tilastojen valossa tilanne näyttäisi olevan tasaantumassa, on pidettävä huoli, että yksityisillä metsänomistajilla säilyy mahdollisuus kilpailla reilusti myyntiin tulevista kohteista. Tässä on tarvittaessa käytettävä myös lainsäädännöllisiä keinoja, mikäli asia sitä vaatii. Erityisesti on arvioitava verotuksellisia vaikutuksia metsänomistajasta kuntien kautta valtion tasolle.