Suunnittele turvemaametsien hoito huolella

teksti ja kuvat: Anne Rauhamäki

Soiden ja turvemaiden käyttö on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua vesistö- ja ilmastonäkökulmasta. Mitä turvemaiden metsien kanssa oikein pitäisi tehdä, että nykytutkimuksen ja
-tietämyksen valossa toimisi oikein?

- Vaihtoehtoja on käytännössä kolme: puuntuotanto, ennallistaminen tai suojelu, summaa MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä. Tässä jutussa keskitytään näistä lähinnä puuntuotantoon.

Puuntuotannollinen merkitys suuri

Suomen puustosta kasvaa suometsissä liki neljäsosa, joten turvemailla on suuri merkitys metsätaloudelle.

- Noin 20 % hakkuista kohdistuu suometsiin. Suometsien hakkuumahdollisuudet ovat kasvussa, kun pääosin 1960–1980-luvuilla perustetut suometsät varttuvat, kertoo Tatu Viitasaari Suomen metsäkeskuksesta.

- Suometsien käsittelyssä tulee kuitenkin jatkossa huomioida nykyistä paremmin vesistöhaitat sekä turvemaiden käsittelystä tulevat ilmastopäästöt, joita syntyy, kun kuivatuksen takia osa turpeesta hajoaa.

Metsänkasvatuksen edellytykset selville

Jotta tietää, kannattaako suolla puuta yrittää kasvattaa, pitää ensin arvioida suotyyppi, vedenkorkeus ja turpeen paksuus, eli se, millaiset edellytykset puun kasvulle ja metsänhoidolle alueella on. Tässä kannattaa turvautua ammattilaisen apuun.

- Metsäalan toimijoita on koulutettu laajasti suometsän hoitoon, joten kannattaa kääntyä paikallisen metsänhoitoyhdistyksen puoleen. Suotyypin määrittää usein metsäammattilainen esim. metsäsuunnittelun yhteydessä, muistuttaa Jylhä.

- Pohjaveden pinnan tasoa kannattaa arvioida kesän kasvukaudella esimerkiksi metsäojista. Kannattaa muistaa, että itse saran keskellä vesi on korkeammalla kuin ojien pohjalla. Esimerkiksi lumien sulaessa korkealla oleva vedenpinta ei haittaa puuston kasvua, ohjeistaa Viitasaari. Turpeen paksuutta voi mitata metallitangolla tai rassilla, joka työnnetään turpeen läpi siihen saakka, että se osuu pohjamaahan, hän ohjeistaa.

Kun pohjatiedot ovat selvillä, voi lähteä miettimään toimenpiteitä. Pohjaveden pinnan optimitaso olisi kasvukaudella noin 30–40 sentin syvyydessä. Silloin puuston kasvu ei kärsi, mutta ilmasto- ja vesistöpäästöt ovat pienempiä. Vähäpuustoiset suot kannattaa rajata käsittelyn ulkopuolelle ja tarvittaessa ne voidaan myös ennallistaa tai jättää ennallistumaan itsekseen.

Metsänhoito ja hakkuut metsätyypin mukaan

Turvemaille kuten kivennäismaillekaan ei ole olemassa yhtä sapluunaa vaan toiminta pitää arvioida aina kohteen ominaisuuksien mukaan. - Esimerkiksi rehevillä turvemailla kannattaa suosia peitteisiä metsänkäsittelytapoja, kuten poiminta-, pienaukko- ja kaistalehakkuita. Näillä toimilla voidaan hallita turvemaiden pohjaveden tason vaihtelua ja siten hillitä ilmasto- ja vesistöpäästöjä, korostaa Viitasaari.

Metsänhoitosuosituksissa annetaan muutamia täsmäohjeita: Ojitetuilla mäntyvaltaisilla puolukka- ja varputurvekankailla suositellaan ensisijaisesti erilaisia pienaukko- ja kaistalehakkuita sekä niiden ja ylispuukasvatuksen yhdistelmiä, joilla voidaan ylläpitää metsän peitteisyyttä. 

Ojitetuilla kuusivaltaisilla kohteilla on mahdollista siirtyä melko nopeasti jatkuvaan kasvatukseen esimerkiksi poimintahakkuita soveltamalla. Puuston peitteisyyttä voidaan ylläpitää ojitetuissa korvissa myös kaistale- ja pienaukkohakkuin sekä niiden ja poimintahakkuiden yhdistelmillä.

Myös monet mäntyvaltaiset turvekankaat ovat kuusialikasvosten ansiosta hyviä poimintahakkuin käsiteltäviä jatkuvan kasvatuksen kohteita. Niissä voi harkita myös ylispuuhakkuuta, jolla vapautetaan kuusialikasvos.

Suometsän onnistunut puunkorjuu edellyttää joka tapauksessa erityishuomiota maaperän kantavuuteen sekä leimikon ennakkosuunnittelussa että korjuun toteutuksessa. Puunkorjuu ajoitetaan ensisijaisesti talvikaudelle, jolloin routa antaa kantavuutta ja lumikerros suojaa pintakerrosta metsäkuljetuksessa. 

Kunnostusojituksia voi tehdä, vaikkei tukea saakaan

Jos suo on ojittamaton, sitä ei voi enää ojittaa ja suon vesitaloutta ei voi muuttaa. Sen sijaan jo ojitetun suon ojia voi kunnostaa, mutta se pitää tehdä harkiten.  - Suometsänhoito- ja ojitushankkeesta tehdään aina ammattilaisen laatima vesiensuojelusuunnitelma, joka hyväksytetään viranomaisella. Toteutustöissä pyritään käyttämään parhaita mahdollisia kyseiselle kohteelle sopivia vesiensuojeluratkaisuja, sanoo Jylhä.

- Myös kunnostusojituksia on edelleen tarve tehdä, mutta vain silloin kun suometsän vesitalous ei muuten pysy kunnossa. Ojat tulee kuitenkin tehdä aikaisempaa matalampina. Hyvin usein varttuneissa kasvatusmetsissä ei ole ojitustarvetta, koska puuston haihdunta riittää pitämään pohjaveden kasvukaudella tarpeeksi alhaalla, kertoo Viitasaari.

Tukea vain suunnitteluun

Kemeran korvaavan tukijärjestelmä Metkan on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta. Suurin muutos nykyiseen on, ettei kunnostusojituksen toteuttamiseen saa tukea. Toinen suuri muutos on että, Metka tarjoaa mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen suometsien hoidon suunnitteluun. Suunnitelmassa käydään läpi kaikki alueen metsänhoito- ja luonnonhoitotoimet sekä esim. tarvittavat vesiensuojeluun liittyvät asiat.

Tutustu suosituksiin ja hyödynnä mahdollisuudet

Viitasaaren mukaan suometsiä tulee jatkossakin hyödyntää, mutta käsittelytapoja pitää muuttaa siten, että suometsistä aiheutuva vesistö- ja ilmastokuormitus on pienempi. Tähän on vastattu jo uusimalla suometsänhoidon suositukset. - Kannustan metsänomistajia tutustumaan uusiin suosituksiin sekä hyödyntämään niiden tarjoamia mahdollisuuksia.

Metsäalan toimijoiden yhdessä tekemän Metsänhoidon suositukset löytyvät osoitteesta www.metsanhoitosuositukset.fi . Suositukset on juuri päivitetty vastaamaan tämänhetkisiä säädöksiä ja sertifiointikriteerejä.

Lisätietoa kaipaavien metsänomistajien tueksi on tuotettu myös verkkokurssi: https://suometsaosaaja.fi/verkkokurssit/ Kannattaa tutustua myös Metsäkeskuksen koulutustarjontaan.