Tehokkuus kunniaan

Suvi Kokkola 27.11.2019

Sanat tehometsätalous ja tehotuotanto saavat sopivassa asiayhteydessä sappeni kiehumaan. Ajankäyttöä optimoivalle, työssäkäyvälle, harrastavien lasten äidille, tuntuu vieraalta, että tehokkuus olisi jotenkin paha asia. On toki viisasta pysähtyä välillä ja hidastaa elämää, mutta jos kaikki hidastelisivat kokoa ajan, mikään ei toimisi.

Tehohoito teho-osastolla on hyvä asia. Tehosekoitin säästää jännetuppitulehdukselta. Työtehoseura kehittää suomalaista työtä ja tehokkaat lääkkeet pelastavat henkiä. Tehoneliöt järkevöittävät asumista.

Mitä on tehometsätalous?

Fysiikassa teho kuvaa käytetyn energian määrää tietyssä ajassa. Mitä sitten tehometsätaloudella oikein tarkoitetaan? Joidenkin määritelmien mukaan se on sitä, että pyritään tehokkaaseen puuntuotantoon.

Kaikessa tuotannossa pyritään tehokkuuteen. Tehokkuus itsessään ei ole pahasta, päinvastoin. Tehokkuuden optimoinnilla voi olla sivuvaikutuksia, jotka voivat ovat haitallisia. Liian tehokas ilmastointi esimerkiksi tekee olosta epämukavan ja liian tehokas treeni voi johtaa ylirasitukseen.

Jos teho kuvaa käytettyjä tuotantopanoksia suhteessa lopputulokseen, tehometsätalous on käsittääkseni tänä päivänä sitä, että metsää hoidetaan oikea-aikaisesti metsän erilaiset ominaispiirteet huomioiden. Tehokkuutta arvostava metsänomistaja ei tuhlaa tuotantopanoksia. Hän ei ojita turhaan. Hän ei myöskään hakkaa parhaassa arvokasvussa olevia, ”alimittaisia” metsiä. Hänen metsänsä harvennetaan, kun on tarve ja siinä sivussa maksimoidaan vahingossa myös hiilensidonta.

Tehokkuus on järkevyyttä

Kukaan täysjärkinen metsänomistaja ei tänä päivänä myöskään vedä ojia suoraan järviin, hakkaa lintujen pesäpuita tai jätä uudistusaloja oman onnensa nojaan. Metsänomistajat arvostavat puhtaita uinti- ja kalavesiä, bongaavat lintuja siinä missä muutkin ja haluavat sekä pitää metsät kasvussa että noudattaa lakia.

Mitä täysjärkisyyteen sitten tulee, niin julkiset sosiaali- ja terveyspalvelumme eivät luonnollisesti voi taata metsänomistajiemme psyykkistä hyvinvointia. Mutta vielä huonompi tilanne olisi, jos Suomessa ei olisi metsäklusteria, jonka myötä julkinen terveydenhuolto aikanaan lähti kehittymään ja jonka avulla edelleen saadaan rahoitettua näitä julkisia palveluita.

Metsänomistajien mielenterveyttä eivät voi taata myöskään metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilöt, jotka luottamuksella kuuntelevat päivittäin kenties enemmän yksinäisen väestömme sairaskertomuksia ja murheita kuin julkinen terveydenhuolto. (Jäsenmaksullemme todella saa vastinetta!)

Tehometsätalous ei saa olla kirosana

Tehokkuutta on jättää parhaimmat luontokohteet käsittelemättä ja tehdä metsässä vain se, mikä on järkevää. Tehomaatalouden lehmä lypsää hyvin, koska se saa tarpeeksi hyvää ruokaa ja hoitoa. Kasvinviljelijät eivät saa lannoitteita ilmaiseksi, joten ei ole pelkoa siitä, että niitä levitettäisiin turhaan. Maata muokataan silloin kun on pakko. Kukaan ei ajele huvikseen kyntämässä.

Lupaan ja vannon, että kun minä lähden metsään raivaussahan kanssa, siitäkin on tehokkuus kaukana. Tai ehkei sittenkään. Optimoinhan siinä fyysisen ja psyykkisen hyvinvointini samalla kun lisään metsän tulevaa kykyä tuottaa puuta, eli trendikkäämmin sanottuna kykyä sitoa hiiltä. Panos-tuotos -suhde on itseasiassa kokonaisuutena sittenkin aika huikea. Ihanaa olla tehokas!

Lue Suvin muut kirjoitukset:

Olisiko aika puhkaista kupla >>

Totuutta arvostava kriitikko, joka on allerginen politikoinnille. Työskennellyt pienen ikänsä mhy:n toiminnanjohtajana ja pystyy elämään sen kanssa, koska heittäytyy vapaa-ajalla vuoroin lapseksi, vuoroin erakoksi.