Sienessä

Tuija Rantalainen 26.9.2019

Olen sienineuvoja. Se tarkoittaa, että olen käynyt viikon mittaisen kurssin ja tentin, jossa pitää osoittaa tunnistavansa kauppasienet. Kurssia ei tarvitse uusia, mutta osaamista kannattaa pitää yllä. Sienineuvoja saa kouluttaa kauppasienipoimijoita, jollainen taas pitää olla, jos haluaa myydä sieniä.

Lähdimme kaverin kanssa tuttuun sienimetsään Salpausselän pohjoisrinteelle Nastolaan. Tuoreen kankaan kasvatusmetsäkuusikko on pari vuotta sitten harvennettu. Metsässä on helppo liikkua ja sulka- ja rahkasammaleen seassa ajourien varsilla kasvaa paljon erilaisia sieniä.

Tunnistamme nopeasti kangasrouskun, kehnäsienen, kantarellin, herkkutatin ja erilaisia punikkitatteja sekä punaisia haperoita. Haperoita lukuun ottamatta sienet päätyvät kaverin koriin.

Jäämme tutkailemaan tarkemmin punaisia haperoita. Niitä on monia. Isohapero ja viinihapero eivät maistu kirpeältä mutta tulipunahapero maistuu. Ei auta kuin maistaa… Ei ole tulipunahapero. Päätämme jättää ne kuitenkin keräämättä, sillä haperot ovat nimensä mukaan niin haperoita, että ovat sienikorin pohjalla ihan murusina, kun kotiin asti pääsee.

Sienestysvinkkejä

Alkusyksystä, heinä-elokuulla, kannattaa ensimmäisiä sieniä etsiskellä kosteammilta paikoilta, kuten rehevistä korvista. Loppusyksystä lokakuussa ennen pakkasia sieniä löytyy myös kuivemmilta paikoilta, kun syyssateet kastelevat maastoa.

Kannattaa opetella sienen osat, jotta pystyy oppimaan lukemastaan ja katsomastaan, että puhuu samasta asiasta. Sienioppaissa puhutaan jalasta, lakista, heltoista, tupesta jne. - Hyvä tapa on opetella tunnistamaan yksi uusi sieni syksyssä. Parhaiten oppii joko sienikurssilla, näyttelyissä tai metsässä hyvän sienestäjän kanssa.

Sienet perataan puhtaiksi jo metsässä harjalla ja veitsellä niin ei tule suotta roskia kotiin ja laitetaan ilmavaan koriin. Ei siis muovipussiin, sillä ne pilaantuvat herkästi.

Sienimetsälle kannattaa ottaa mukaan kartta tai puhelimen metsäselain-sovellus mukaan. Eksymisen vaara on suuri, kun kävellään nenä maassa. Kun sientä maistaa, sitä ei saa niellä, vaan se pitää sylkeä pois. Ja koskaan pienten lasten nähden ei saa maistaa sientä, vaikka se onkin hyvä tunnistamiskeino.

Millainen on hyvä sienimetsä?

Sienet eivät yhteytä ja tarvitsevat ravinnokseen kasvien yhteyttämällä tuottamaa ravintoa. Toisaalta sienet ottavat maaperästä vettä puille. Eli sienet tarvitsevat puita ja puut sieniä. Hyvinvoivassa metsässä on molempia.

Metsänhoidolla voi jonkin verran vaikuttaa myös sienisatoon. Maanpinnan rikkominen edistää monen sienen satoisuutta, tästä hyvänä esimerkkinä keväinen korvasieni, joka ilmestyy hakkuuaukolle usein ajouralle. Monet sienet menestyvät avoimessa, harvennetussa kasvupaikaltaan kohtuullisen rehevässä metsässä. Korpikuusikot ovat hyviä sienimaita, mutta sateisena syksynä esimerkiksi kantarellia ja herkkutattia löytyy hyvinkin karuilta ja kallioisilta männikkörinteiltä kallionpainanteista.

Kiinnostaako sienestys? Lue myös Annamari Rajoon Syksyinen sienimania -blogi >>

Metsänainen, sienineuvoja, maratoonari ja töissä MTK:n jäsensihteerinä.