Pöllijumppaa!

Taina Kekkonen 23.1.2019

Joulu on ohitettu, sekä syksyn ja alkutalven pimeimmät ajat alkavat olla takanapäin. Herkuttelun määrä on ollut melko vakio vuoden pimeimpinä aikoina, eikä joulusuklaan houkutuksesta ole voinut kieltäytyä. Lienee tieteellisestikin todistettu, että punaviini ja suklaa maistuvat kaamoksen aikaan paremmalta!

Toiset suuntaavat kuntosalille – toiset pöllijumppaan  

Siispä on aika ryhdistäytyä! Toiset suuntaavat kulkunsa vuoden vaihteen tietämillä kuntosaleille liikuntatrendien luomien mielikuvien perässä, mutta minäpä suuntaankin pöllijumpalle omaan metsään. Jo hyvissä ajoin ennen juhlapyhiä on palsta valittu valmiiksi ja metsänkäyttöilmoitus tehty ensiharvennuksesta. Lisäksi ennen ensimmäistä työpäivää on elämäni mies ajanut traktorilla jäljet palstan reunalle, jotta voimia säästyy hangessa tarpomisen sijaan itse työhön.  

Pöllijumppapalstaksi valikoitui ensimmäinen taimikonhoitokohteeni vuodelta 2002. Vanhan suopellon istutetut kuusentaimet olivat tällöin hätää kärsimässä valtaisan lepikon alla. Valitettavasti kuvaa ei tuolta ajalta ole. 16-vuotiaan lukiolaistytön kesätyömaa kesti koko kesän, osin ehkä raivaussahastakin johtuen, saha oli nimittäin legendaarinen Jonsered Raket, joka painoi ainakin 13 kiloa!

Ja ei kun töihin!

Eväät mukana ja sahat ketjut terävinä ja tankit täynnä suuntasimme palstalle pyhien jälkeisenä ensimmäisenä arkipäivänä. Varusteet ovat tietenkin pöllijumpalle tarkoin valitut, sillä housut ja kengät ovat mukavuuden huippua ja hanskat pysyvät kuivina melkein koko päivän. Spotify soittaa korviin muutakin musiikkia kuin Husqvarnan sulosointuja.

Kaveri tuo metsätöissä turvaa ja mukavuutta

Asianmukaisten varusteiden lisäksi hyvä työkaveri tuo turvaa ja mukavuutta työskentelyyn. Aviomieheni Hannu on oivallinen työpari tässäkin työlajissa. Voin vain ihailla ammattilaisen työn sujuvuutta ja ottaa oppia. Kun minun mottoni on, ’motti päivässä pitää lopputilin loitolla’, niin samassa ajassa mieheni on tehnyt jo vähintään kolme.

Evästauolla ei voi jälleen kuin ihmetellä metsän kasvua. 16- vuodessa palstan parhaat ojanlaitapuut ovat yltäneet jo sorvikuusen mittoihin ja pienemmistäkin tulee jo pari pitkää kuitupölliä. Onneksi taimikonhoito tuli tehtyä ja kuuset pelastettua aikanaan!

Eihän se koko 0,8 hehtaarin kuvio muutamassa metsäpäivässä valmistu ja metsäasiantuntijan ruhtinaalliset jouluvapaat rajoittuvat kahteen viikkoon, johon siis myös pyhäpäivät lasketaan. Työmaa jatkuu siis muiden kiireiden hellittäessä ja olosuhteiden ollessa otolliset. Saattaakin käydä niinkin, että mieheni tekee työmaan loppuun. Ja pitäähän sitä huilatakin välillä….

Olen saanut jo alkuvuodesta tehtyä ainakin monta mottia kuusisellua, olen nauttinut raikkaasta ulkoilmasta vaihtelevassa säässä ja olen kuluttanut määrittelemättömän määrän herkkukaloreita. Kun toiset maksavat kuntosalien kuukausimaksua, niin minä olen tehnyt puita ainakin 200€ edestä. Tämän lisäksi pääsen tulevina vuosina näkemään tämänkertaisen työni tuloksen, nyt minulla on valokuvia muistona tästä pöllijumpasta!

 

 Koivua jätettiin sekaan maanparannusaineeksi.

 Pöllit matkalla tien varteen.

Lue lisää metsän hoidosta Tainan edellisestä blogista: Ensin oli lepikko, sitten oli vatukko ja nyt siinä kasvaa koivikko>>

 

Olen Mhy Etelä-Savon metsäasiantuntija ja toimistopaikkani on Mikkelin toimistolla. Keväällä 2013 teimme kotitilallani sukupolvenvaihdoksen, jonka seurauksena olen päässyt maa- ja metsätalouden harrastajaksi sanan varsinaisessa merkityksessä.