Miehisyyden ytimessä – puuta kaatuu

Mari Sarvaala 14.3.2018

Kutsuin itseni kylään. Seison eteläsuomalaisen metsätien varressa, ja lähistöltä kuuluu pehmeää murinaa. Ei, se ei ole vihainen koira, vaan metsikön takana odottaa jokapojan unelma, vihreä 20-tonninen moto.

Olen menossa motomiehen oppiin selvittämään, miten puita oikein kaadetaan. Olisiko minusta siihen?

Lähestyn konetta oikeaoppisesti: kuljettajalle on soitettu, päälläni on huomioliivi ja jään odottamaan riittävän kauas, että minut huomataan. Edessäni on insinöörityön taidonnäyte. Yli puolen miljoonan euron edestä älyä, tekniikkaa ja rautaa. Tuolla hinnalla se tekee varmaan työt puolestani!

Kone pysähtyy, ohjaamon portaat laskeutuvat eteeni kuin punainen matto, ne kutsuvat minut kyytiin.

Kiipeän ohjaamoon, jossa riittää lämpöä ja läheisyyttä.  Se ei muistuta ollenkaan 60-luvun koppimassikan karua metallihyttiä, vaan täällä on pehmustetta, ergonomiaa ja muotoilua. Teen oloni niin kotoisaksi kuin se kapealla takapenkillä on mahdollista: takki naulaan, ylimääräistä paitaa pois. Kun koko päivä painetaan hommaa, voidaan olla sukkasillaan.

Ennakkovalmistelut
Lähdemme liikkeelle. Olenko sittenkin Linnanmäellä? Kone vaappuu eteenpäin, ja huojun puolelta toiselle. Epävakaus tuntuu kuulemma pahemmalta takapenkillä kuin kuljettajan paikalla. Hytin vakautta ja kulmaa voi myös säätää pois vaakatasosta. Ei kiitos, tämä kelpaa näin.

Puut ostaneesta firmasta on lähetetty katkontaohjeet moton tietokoneelle. Koneelle on syötetty ennen työmaan alkua kaikki leimikosta tulevat puutavaralajit, niin tukit, pikkutukit, lahot, kuidut, erikoispuut kuin energiapuukin. Nämä puutavaralajit on sovittu tehtävästi puukauppasopimuksessa.

Työmaan hakkuuohje, joka kertoo kuljettajalle erityishuomiot hakattavasta kuviosta, kuten säästettävät puut, lakikohteet, metsänomistajan toiveet, on luettu, joten työ voi alkaa.

Ammattilaisen ottein
Tulemme kaadettavan puun luo. Ohjaamo pysyy vaakatasossa ja seuraa liikkeellä olevaa puomia automaattisesti, eli katsomme periaatteessa aina hakkuupäätä. Onpa turvallista!

Katseeni kiinnittyy kuljettajan käsinojissa oleviin näppäimistöihin. Niissä on nippeliä ja nappelia kuin suuremmassakin valvomossa. Ja moton tärkein osa joystickit, joilla ne puut sitten kaatuvat.

Joystickien pienellä hipaisulla hakkuupää ohjautuu puun tyvelle, napista tapahtuu kaatosahaus. Saman tien kuljettaja kääntää rungon niin, että nähdään mahdollinen laho ja tyven lenkous.

Sitten hakkuuterät juoksuttavat runkoa eteenpäin automaattisesti, ehdottavat sopivia katkontakohtia ja puutavaralajia ja napista ne hyväksytään. Helppoa kun sen osaa!

Kuljettajan ammattitaitoa on huomata viat ja puuttua koneen tekemään automaattiseen apteeraukseen. Huomattava on kuitenkin, ettei runkoa voi käännellä ympäriinsä, joten rungon toisella sivulla olevat viat eivät aina näy. Siitä syntyy sitten sahalla haloota, kun esim. koropuita joudutaan hylkäämään, eikä motokuskille tule kiitosta.

Tietokoneen näytössä vuorottelevat työmaan maastokartta, joka kertoo gps-pohjaisesti moton sijainnin kuviolla. Tämä on hyvä tieto, jotta osataan varoa tilan rajoja.

Puutavara kuutioidaan moton kourassa, joka mittaa jatkuvasti rungon pituutta ja paksuutta. Näytössä näkyy juuri kaadettavan puun tiedot: pituus, läpimitta, katkotut puutavaralajit sekä lopuksi koko rungosta saatu tilavuus.

Minun kaatoni
Sitten tulee minun vuoroni kokeilla. Puomin nopeus säädetään minimiin, jotta vältytään äkkinäisiltä liikkeiltä (lue: puiden tai moton vahingoittamiselta). Istun kuljettajan paikalle, otan joystickit käsiini.

Kuljettajalla on sormi hätäseis-napilla, minuun ei taideta luottaa, enkä yhtään ihmettele.  Kaikki minulle sanottu ohjeistus on kaikonnut päästäni, tilanne on niin jännittävä. Yhtään en muista saamiani neuvoja, mitä mihinkin suuntaan vääntämällä tapahtuu.

Saan käsiteltäväksi muutaman kymmenen litran kokoisia koivuja. Olen auttamattoman hidas, ohjaimien käyttö pitäisi opetella selkäytimeen muualla kuin metsässä. Milloin pidetään ruokatauko?

Rungot kaatuvat kuitenkin haluamaani suuntaan ja niistä tehdään kuitua. Metsänomistaja rikastui työstäni euron. Olen tehnyt elämäni ensimmäiset puiden kaadot motolla.

Olisiko pitänyt ottaa kuva ja tehdä somepäivitys? Tunnenko nyt olevani äijää? Ei, en.

Vaihdanko ammattia? En, suutari pysyköön lestissään. Minä jätän hakkuutyöt ammattilaisille ja keskityn jakamaan neuvoja metsänomistajille. Taitava motokuski puolestaan on aina tervetullut uudelle leimikolle!

Puun myyntiin vinkit täältä>>

Projektipäällikkö mhy Päijät-Hämeessä. Uusmaalainen, jonka juuret ovat syvällä pellossa ja metsässä, suunnittelee suuria ja toteuttaa pieniä.