Koivun tehokäyttö

Mari Sarvaala 12.4.2018

Jospa siirtyisinkin koivun kasvatukseen, ihan vaan talousviisaiden kiusaksi. Nuoresta koivikosta keräisin lehdet jatkokäyttöön teen raaka-aineeksi.

Koivuihin olisi tietenkin ympätty herrojen herkku tryffeli juuristoon. Reilun viiden vuoden päästä söisin tryffelimunakasta alati, koska siihenhän riittää, että tryffelit ovat samassa jääkaapissa, ei niitä siihen munakkaaseen pistetä. Tryffelit myisin sitten eniten tarjoavalle. Ranskassa kun oli äärimmäisen kuiva viime vuosi, tryffeleiden kilohinta on kavunnut tuhansiin euroihin. Tosin allergikkoperheessä se tryffelikoira pitäisi liisata.

Varttuneessa koivikossa juoksuttelisin mahlaa. Huhti-toukokuussa putkistoverkosto ja keräyssammiot valmiiksi, pora teräväksi, reikä runkoon ja letku siihen. Sitten vaan odottelemaan mahlan valumista. Ja sitähän riittää: 50-400 litraa vuodessa yhdestä puusta. Ja jatkojalostajan kanssa olisi diili valmiina.

Visaa ja pakuria

Visakoivu vaatii työtä, mutta kukapa ei kaunista visakukkaa katselisi huonekaluissa. Keskikesän juhlan aikaan leikkaisin visakoivuista oksia vastoiksi, samalla tekisin visakoivun vaatimaa vuosittaista karsimista. Visakoivuhan on ainoa puulaji Suomessa, jota myydään kiloittain, ja tulot voivat olla kymmenkertaiset tavallisen koivikon päätehakkuutuloihin verrattuna.

Hieskoivikkoa en vihaisikaan, vaan ymppäisin rungot täyteen pakurikääpää. Alle kymmenen vuoden odottelun jälkeen keräisin pakurisatoa, josta saatavat tulot olisivat moninkertaiset kuitupuun mottihintaan. Luontaistuotekaupassa pakurijauhetta myydään kolminumeroisella luvulla. Ja Aasian markkinat ovat pohjattomat, koska luonnonlääketiede kukoistaa siellä edelleen.

Sama puu tuottaisi pari pakurisato, sen jälkeen puu nilkasta poikki, rungot klapeiksi pääkaupunkiseudun takkoihin ja kannot tehokäyttöön. Nimittäin kantoihin ymppäisin koralliorakasta, joka on tulevaisuuden sieni, sanokaa mitä sanotte…

Kuka sanoo, ettei metsän sivutuotteiden hyödyntäminen kannata. Pitää vain olla luova.

 

Projektipäällikkö mhy Päijät-Hämeessä. Uusmaalainen, jonka juuret ovat syvällä pellossa ja metsässä, suunnittelee suuria ja toteuttaa pieniä.