Kapuloita rattaissa ja bensaa suonissa

Valtakunnallinen

Raivaussahat ne on metkoja vehkeitä. Vaikka huollat ja hoivaat, säilytät kuinka optimaalisissa olosuhteissa ja ulkoilutat säännöllisesti, niin aina on saha jotenkin rikki kun tositoimiin ryhdytään. Erityisesti silloin kun työmaa sijaitsee jossain mahdollisimman kaukana kotoa ja lähin pienkonekorjaamo on parinsadan kilometrin päässä ja suljettu kesälomien ajaksi.

Toki olen kuuliaisena metsänomistajana yrittänyt opetella ymmärtämään erinäisten sahojen sielunelämää. Olen käynyt mhy:n raivaussahakurssin ja uuden metsänomistajan kurssin, jolla moottorisahatkin purettiin osiksi pöydälle ja koottiin uudelleen. Muistan vieläkin, kuinka kurssin pitäjä ilahtui, kun toin paikalle aika monta vuotta ja savottaa nähneen huskun, jota ei sitten isäpapan savottojen kultavuosien oltu sen kummemmin putsailtu saati huollettu. Siinä riittikin hommaa hetkiseksi. Sittemmin olen muistanut, että silloin tällöin on koppa hyvä aukaista ja puhallella enimmät törsteet pihalle.

Mutta toisin kuin nämä uudet hienot ja kalliit raivaus- ja moottorisahat, joita talouteemme on sittemmin hankittu, tuo vanha saha se vaan edelleen käy ja kukkuu ja pätkii polttopuut ilman turhia nikotteluita.

Niistä raivaussahoista. Niitä on siis kaksin kappalein, ihan siksi, että jos toinen sattuu menemään kaukaisemmalla työmaalla rikki, niin on sitten varasaha mukana. Arvaa auttoiko? Kotipihassa molemmat sahat testasin ja käynnistyivät ihan kiltisti. Viilasin ja kiristelin, pistin autonperään ja ajelin työmaalle. Matkalla ostin varta vasten pari pänikällistä laadukasta pienkonebensaa.

Työmaalle päästyä ei kummastakaan sahasta inahdustakaan. Tai toinen kävi hetken, mutta sammui heti lämmettyään eikä käynnistynyt uudestaan. Pari kiukkuista puhelua ja ajelu sukulaismiehen varastolle, josta löytyi heitteillejätetty vanha saha, jossa oli tankki täynnä. Kuulemma sitä ei ollut hetkiseen käytetty, mutta että vanhaa bensaa oli kanisteri siinä vieressä, käytä sitä, siitä se tykkää.

Ja niinhän se tykkäsikin. Pikkasen savutti, mutta se ei menoa haitannut. Kuulemma mitä epämääräisempää ja kauemmin varastossa seisonutta ja kertaalleen perämoottorin tankissa käynyttä polttoainetta siihen kaataa, sen kauniimmin soi.

Kerroin tästä sitten kotona ja päätettiin kokeilla. Vaihdettiin omista sahoista hyvät bensat huonompiin ja kappas, molemmat käynnistyivät ja toimivat loistavasti.

Vanhassa vara parempi ja kai se on vähän kuin helmiä sioille antaisi, kun yrittää vanhaan sahaan uutta bensaa.

Anne Rauhamäki

Metsänomistaja, liikuttaja ja kirjoittaja Hollolasta

Liittyvät bloggaukset

  1. Metsäasiantuntijalla ja metsäasiantuntijalla on eroa

    Metsäasiantuntijalla ja metsäasiantuntijalla on eroa

    Petri Pajunen

    Valtakunnallinen

    Metsänomistajien oman organisaation Metsänhoitoyhdistyksen päivittäinen tehtävä on toimia metsänomistajan neuvojana, palvelujen tuottajana sekä edunvalvojana.

    Lue lisää
  2. Metsätaloutta afrikkalaisen sikaruton varjossa

    Metsätaloutta afrikkalaisen sikaruton varjossa

    Jouni Väkevä

    Valtakunnallinen

    Afrikkalainen sikarutto on nostanut esiin kysymyksiä taudin torjunnan vaikutuksista metsänomistajiin. MTK:n kenttäpäällikkö Jouni Väkevä kirjoittaa blogissa, mitä edunvalvonnassa on tapahtunut viime viikkojen aikana ja miksi villisikakannan hallinta sekä toimivat rajoitukset ovat ovat ratkaisevia taudin leviämisen pysäyttämisessä.

  3. Miljoonat ja miljardit sekaisin

    Miljoonat ja miljardit sekaisin

    Mikko Tiirola

    Valtakunnallinen

    Sanotaan, että tavallisen kansalaisen on vaikea hahmottaa isojen rahojen eroja. Miljoonat ja miljardit sekoittuvat, vaikka niiden ero on tuhatkertainen. Kesällä sekä media että kansanedustuslaitos taisivat haksahtaa samaan.

2026 © Metsänhoitoyhdistykset

Tämä sivusto on suojattu reCAPTCHA:lla ja Googlen tietosuojakäytäntö ja käyttöehdot pätevät.