Kapuloita rattaissa ja bensaa suonissa

Valtakunnallinen

Raivaussahat ne on metkoja vehkeitä. Vaikka huollat ja hoivaat, säilytät kuinka optimaalisissa olosuhteissa ja ulkoilutat säännöllisesti, niin aina on saha jotenkin rikki kun tositoimiin ryhdytään. Erityisesti silloin kun työmaa sijaitsee jossain mahdollisimman kaukana kotoa ja lähin pienkonekorjaamo on parinsadan kilometrin päässä ja suljettu kesälomien ajaksi.

Toki olen kuuliaisena metsänomistajana yrittänyt opetella ymmärtämään erinäisten sahojen sielunelämää. Olen käynyt mhy:n raivaussahakurssin ja uuden metsänomistajan kurssin, jolla moottorisahatkin purettiin osiksi pöydälle ja koottiin uudelleen. Muistan vieläkin, kuinka kurssin pitäjä ilahtui, kun toin paikalle aika monta vuotta ja savottaa nähneen huskun, jota ei sitten isäpapan savottojen kultavuosien oltu sen kummemmin putsailtu saati huollettu. Siinä riittikin hommaa hetkiseksi. Sittemmin olen muistanut, että silloin tällöin on koppa hyvä aukaista ja puhallella enimmät törsteet pihalle.

Mutta toisin kuin nämä uudet hienot ja kalliit raivaus- ja moottorisahat, joita talouteemme on sittemmin hankittu, tuo vanha saha se vaan edelleen käy ja kukkuu ja pätkii polttopuut ilman turhia nikotteluita.

Niistä raivaussahoista. Niitä on siis kaksin kappalein, ihan siksi, että jos toinen sattuu menemään kaukaisemmalla työmaalla rikki, niin on sitten varasaha mukana. Arvaa auttoiko? Kotipihassa molemmat sahat testasin ja käynnistyivät ihan kiltisti. Viilasin ja kiristelin, pistin autonperään ja ajelin työmaalle. Matkalla ostin varta vasten pari pänikällistä laadukasta pienkonebensaa.

Työmaalle päästyä ei kummastakaan sahasta inahdustakaan. Tai toinen kävi hetken, mutta sammui heti lämmettyään eikä käynnistynyt uudestaan. Pari kiukkuista puhelua ja ajelu sukulaismiehen varastolle, josta löytyi heitteillejätetty vanha saha, jossa oli tankki täynnä. Kuulemma sitä ei ollut hetkiseen käytetty, mutta että vanhaa bensaa oli kanisteri siinä vieressä, käytä sitä, siitä se tykkää.

Ja niinhän se tykkäsikin. Pikkasen savutti, mutta se ei menoa haitannut. Kuulemma mitä epämääräisempää ja kauemmin varastossa seisonutta ja kertaalleen perämoottorin tankissa käynyttä polttoainetta siihen kaataa, sen kauniimmin soi.

Kerroin tästä sitten kotona ja päätettiin kokeilla. Vaihdettiin omista sahoista hyvät bensat huonompiin ja kappas, molemmat käynnistyivät ja toimivat loistavasti.

Vanhassa vara parempi ja kai se on vähän kuin helmiä sioille antaisi, kun yrittää vanhaan sahaan uutta bensaa.

Anne Rauhamäki

Metsänomistaja, liikuttaja ja kirjoittaja Hollolasta

Liittyvät bloggaukset

  1. Minun metsä on minun

    Minun metsä on minun

    Päivikki Otronen

    Valtakunnallinen

    Kuka metsän omistaa – ja kenellä on oikeus päättää sen käytöstä? Metsänomistajuus ei ole vain mielipidekysymys, vaan henkilökohtainen, usein sukupolvien yli ulottuva vastuu ja suhde. Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan hallituksen puheenjohtaja Päivikki Otronen avaa omakohtaisesti, mitä metsän omistaminen todella tarkoittaa.

    Lue lisää
  2. Traktori ja metsäkärry, jonka kyydissä on puita.

    Metsänomistamisen iloja

    Taina Kekkonen bloggaa

    Taina Kekkonen

    Valtakunnallinen

    Metsänomistaminen ei useinkaan ole pelkästään riemun kiljahduksia, mukavia metsäretkiä, lumikenkäilyä, oman maan marjoja tai hyötyliikuntaa. Välillä tai itse asiassa aika useinkin metsänomistaminen on sydän syrjällään olemista, tunteikkaita päätöksiä, pelkoa ja riittämättömyydenkin tunteita.

  3. Miten teet ensimmäisen puukauppasi?  

    Miten teet ensimmäisen puukauppasi?

    Eevariikka Ruopas

    Valtakunnallinen

    Oletko juuri saanut metsää perinnöksi tai ostanut ensimmäisen metsätilasi? Jos puukauppa tuntuu vieraalta, et ole yksin. Jokainen metsänomistaja on tehnyt sen ensimmäisen puukauppansa joskus.

2026 © Metsänhoitoyhdistykset

Tämä sivusto on suojattu reCAPTCHA:lla ja Googlen tietosuojakäytäntö ja käyttöehdot pätevät.