Julma luonto - eli kevään merkkejä metsissä

Anne Rauhamäki 29.3.2017

Lenkkipolut alkavat pikkuhiljaa sulaa, joten on hyvä hetki käydä kiertelemässä tiluksia ja havainnoida mahdollisia talven tuhoja metsissä.

Aivan pienemmissä taimikoissa myyrät ovat voineet käydä herkuttelemassa kuorella ja vähän isommissakin männyntaimikoissa latvasilmuilla. Hirviä ei meilläpäin juurikaan talvehdi, mutta toisaalta, ei se kovinkaan suurta laumaa taimikkoon vaadi kun tuhoa on jo jos jonkinlaista. Lunta oli onneksi niin vähän, että tykkytuhoja ei nuorissa metsissä juuri pitäisi olla.

Tuulenkaatoja on aukkojen reunassa aina muutamia. Ne ehdittiin onneksi aamupakkasten ja hankikelin aikana pääosin kuljetella pois ja ovat jo nätisti pinossa odottelemassa lämpökattilaan pääsyä. Onhan se kestävää metsätaloutta semmoinenkin, että ei tarvitse edes kaataa polttopuuta, senkun vaan keräilee ne yksilöt, joista luonto on päättänyt itsekseen hankkiutua eroon.

Kolmivuotias kuusentaimikko näemmä kärsii jonkinlaisesta sienitaudista: useita latvakasvaimia oli ruskettunut ja katkennut. Harmittaa. Täytyy toivoa, että eivät kuole kokonaan vaan selviävät ainoastaan latvanvaihdolla, joka ei ehkä noin pienellä taimella vielä isommin vaikuta puun laatuun.

Isoin harmitus tuli kuitenkin takapellonreunan koivuntaimikossa, jonka istutin vuosi sitten. Kyllähän minä tiesin, että koivun kanssa on aina vähän riskipeliä, se kun maistuu niin monelle eläimelle. Mutta pitääkö niiden kaikkien ruokailla juuri minun koivikossani? Näky oli masentava.

Ainakin puolet taimista oli jollain tapaa syöty. Osa sellaiseksi 10 sentin mittaiseksi tyngäksi. Kauriit olivat selkeästi aloitelleet ja jänikset viimeistelleet.

EI auta muu kuin tilata yhdistykseltä uudet taimet. Mutta mitä sitten? Lisää ruokaa metsäneläimille? Luken metsätuho-oppaan mukaan jänisten syönnin aiheuttamia tuhoja ei kannata talousmetsissä yrittää torjua. Kiva. Milläs minä sen metsän sinne sitten kasvatan? Googlailin epätoivoisena erilaisia taimisuojia. Ehkä juu ei kannata mitään kahden euron muoviputkia ruveta taimien ympärille virittelemään. Aikaa ja rahaa palaa aika lailla. Toisaalta se olisi tehokasta. Paitsi että joku väitti, että taimi tukehtuu sinne putkeen, kun tulee liian kuuma.

Entäs sitten kemiallinen torjunta? Periaatteessa en tykkää yhtään ajatuksesta, että luontoon ruiskutellaan kaikenlaisia myrkkyjä. Joku tuote kuulemma sisälsi lampaanrasvaa. Se ei ainakaan kuulosta pahalta. Mutta toimiiko? En tiedä. Kai sitä voisi kokeilla. Peräkylän kyläparlamentin mukaan hirvieläimet eivät ainakaan mistään nauhoista tai välkehtivistä pelottimista juurikaan perusta.

Että semmoista. En tiedä. Ehkäpä kuokin ne koivut sinne ja asetan voimallisen loitsun metsänreunasta, että pysyy poissa taimieni kimpusta, julma luonto

Olen MTK:n toimihenkilö, joka tilapäisessä mielenhäiriössä päätti vastata esi-isiensä kutsuun ja ottaa sukutilan vastaan.