Neuvomme sinulle, kuinka metsänhoidossa voidaan säilyttää arvokkaita luontokohteita. Kerromme luontokohteiden hoitoon ja suojeluun saatavasta rahoituksesta. Otamme huomioon hyvän luonnonhoidon vaatimukset metsänhoidossa ja hakkuissa.
Metsän tärkeät rakennepiirteet
Metsäluonnon monimuotoisuutta lisääviä asioita voidaan vaalia tavallisessakin talousmetsässä. Eri puulajeja voidaan kasvattaa samassa metsässä, ja hakkuissa havumetsikköönkin saatetaan jättää jonkin verran lehtipuustoa. Luonnon kannalta tärkeitä lehtipuita ovat erityisesti haavat, raidat ja jalot lehtipuut.
Koloiset, palaneet ja kääpäiset puut jätetään metsään. Yksittäisiä maahan kaatuneita puita ei korjata metsästä. Vaikkapa hieskoivuista tai lahoista kuusista voi tehdä metsään yksittäisiä, korkealta katkaistuja tekopökkelöitä. Palanutta puuta voidaan lisätä metsiin kulottamalla. Tällöin poltettavalle alueelle jätetään joitakin puita pystyyn.
Arvokkaat elinympäristöt
Metsälaissa luetellaan sellaisia luonnon kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä, joita ei saa hakata tai muuten heikentää millään tavalla. Niitä ovat
lähteiden, purojen, norojen ja pienten lampien välittömät lähiympäristöt
ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet ja lehtokorvet sekä Lapin läänin eteläpuolella olevat letot
rehevät lehtolaikut
pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla
rotkot ja kurut
jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot
vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat
Metsälain tarkoittamien alueiden käsittelykiellosta johtuviin taloudellisiin menetyksiin voi saada valtiolta korvausta. Ympäristötuesta voit kysyä lisää muun muassa omasta metsänhoitoyhdistyksestäsi.
Luonnonsuojelulain mukaan seuraavien arvokkaiden kohteiden ominaispiirteitä ei saa muuttaa:
luontaisesti syntyneet jalopuumetsiköt
pähkinäpensaslehdot
tervaleppäkorvet
luonnontilaiset hiekkarannat
merenrantaniityt
puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit
katajakedot
lehdesniityt
avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät
Hyvän metsänhoidon suositukset ja metsäsertifiointi
Metsäsertifioinnin metsänhoitosuositukset koskettavat kaikkia. Kriteerien mukaan luonnon arvokkaita alueita säilytetään, vaikka niitä ei olekaan lueteltu metsä- tai luonnonsuojelulaissa. Luonnontilaisina säilyneitä soita ei enää ojiteta. Vesiensuojelusta huolehditaan muun muassa ojien kunnostamisen yhteydessä.
Hakkuissa säästettäviä, arvokkaita alueita ovat muun muassa: tulvametsät ja metsäluhdat, kaikki luonnontilaiset korvet, Lapin läänin letot, harjujen paisterinteet, supat ja selvästi tavallista talousmetsää vanhemmat metsät. Hakamaat ja metsäniityt alkavat olla hyvin harvinaisia, ja niitä pitäisi hoitaa vanhaa maankäyttötapaa kunnioittaen. Ruohoiset suot ovat lajistoltaan arvokkaita, ja niiden käsittelyssä suositellaan noudattamaan erityistä varovaisuutta. Metsissä voi olla myös alueita, jotka eivät täytä metsä- tai luonnonsuojelulain vaatimuksia, mutta ovat silti säilyttämisen arvoisia.
Uudistushakkuissa ja muissa metsänhoitotöissä metsään jätetään säästöpuita. Ne saavat lahota maassa, eikä niitä korjata sieltä milloinkaan. Luonnon kannalta parhaimmat säästöpuut ovat haapoja, raitoja, jaloja ja muita lehtipuita, keloja, pökkelöitä, koloisia puita taikka tuulen kaatamia runkoja. Edellisen puusukupolven järeät puut tai aikoinaan palaneet puut lisäävät myös metsän luontoarvoja. Säästöpuut jätetään mahdollisimman usein ryhmiin.
Vapaaehtoiset suojelukeinot
Metsänomistaja voi säilyttää arvokkaita luontokohteita vapaaehtoisesti ja saada siihen rahoitusta. Myös luonnonhoitotöihin voi joissakin tapauksissa saada tukea. Vuosina 2003-2007 Etelä-Suomen alueella kokeiltiin erilaisia metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvia suojelutapoja. Vielä vuonna 2007 rahoitusta voi saada Satakunnan ja Varsinais-Suomen arvokkaisiin alueisiin. Lue lisää Metso-sivuilta.
