Hyvien ihmisten kylät

9.6.2017 Petteri Käyhkö

Hyvien ihmisten kylät

Vaimoni tykkää sisustamisesta, vaimoni tykkää sisustamisesta niin paljon, että hän saattaa yhdeltä seisomalta käyttää aikaa sohvatyynyjen oikeille paikoille asetteluun yhtä pitkään, kuin itseltäni menee aikaa haudutetun karjalanpaistin tekoon. Sekä jääkiekko-ottelun alusta loppuun asti katseluun.

Muutama vuosi sitten kotiimme pyyhkäisi erään sisustustyylisuunnan hyökyaalto, joka kulovalkean tavoin levisi kaikkiin osiin omakotitaloamme. Tätä kulovalkeaa ruokittiin sisustusliikkeiden tarjoamien esineiden kotiin kantamisella ja piti niistä esineistä vielä maksaakin. Itse en juurikaan innostunut edellä mainitusta toiminnasta, koska olen aina ajatellut, että "oikeasti vanha" on vaan niin paljon hienompaa, kuin mikään "muka vanha". Onnekseni vaimoni mieltymykset ovat sittemmin muuttuneet, myös allekirjoittaneen silmiin sopivimmiksi. Ja siis, jos joku ei jo arvannut, tämä hyökyaallon aiheuttanut sisustustyylisuunta oli maalaisromantiikka.

Alkukesäni on kulunut työharjoittelussa metsänhoitoyhdistys Etelä-Savossa, täällä kauniissa Itä-Suomessa. Olen itse kotoisin pienehköltä kirkonkylältä, mutta nyt olen saanut tutustua erityisesti vielä pienempiin sivukyliin, joita Suomen taajama-alueiden ulkopuolilta löytyy lukematon määrä. Näistä pikkukylistä löytyy omanlaisiaan ihmisiä, tapoja ja ylipäätään ihmeteltävää meille, jotka saapuvat sinne jostakin muualta. Kyselin muutaman päivän työssä olon jälkeen työkaveriltani, onko jollakin paikallisella samanlainen auto kuin minulla, koska tuntuu, että lähes joka toisen vastaan tulevan auton kuljettaja moikkaa minulle ajaessani kylänraitteja pitkin. Sain vastaukseksi, että "ei ole...moikkaa vaan takaisin, sillä täällä kaikki tuntevat toisensa ja ihmiset arvelevat tuntevansa sinut, tai ovat nähneet sinut täällä jo näiden muutaman päivän aikana". Olen morjestanut siitä lähtien kaikille takaisin. Voisi jopa väittää, että tässä tavassa olisi meille taajama-/kaupunki-ihmisille jotakin opittavaa.

Taisi olla seuraavalla viikolla, kun toinen työkaverini ehdotti, että lähtisin mukaan "Toukon siunaukseen", jossa voisin tutustua kyläläisiin ja näin ollen myös metsänomistajiin. Ohhoh...Mieleeni heräsi heti liuta kysymyksiä. Toukon siunaukseen, vaikken edes tuntenut kyseistä Toukoa! Olikohan tämä Touko joku kylän tunnettu mies, jonka hautajaisiin kaikki olisivat menossa? Miten ihmeessä voisin mennä "ulkopuolisena" surevien ihmisten joukkoon, joita en edes tunne? Sitä paitsi olin rankasti alipukeutunut sinisessä softshell-takissani ja maastokengissäni. Työkaverini ilmeisesti huomasi hämmennyksestä pyörivät silmäni, sekä otsaani kirpoavat hikikarpalot ja täsmensi: "siis mennään touko-siunaukseen, joka on tapana maaseudulla. Tilaisuudessa siunataan tulevan kauden viljasato...emme siis ole hautajaisiin menossa". Kuivattelin kainaloni ja osallistuin touko-siunaukseen. Tilaisuus oli oikein miellyttävä ja tapasin useita paikallisia ihmisiä, sekä näin upean ikivanhan kylvövakan. Sittemmin olen tutustunut hienoihin, mitä erilaisimpiin ihmisiin ja moikkaukset autoillessa lisääntyvät entisestään päivä päivältä. Mieleeni putkahtaa, muistaakseni TV2:ssa esitetty sarja "Hyvien ihmisten kylä". Olenko nyt siellä?

Kuten tiedämme Suomen metsät sijaitsevat taajamien ja kaupunkien ulkopuolella. Metsät sijaitsevat näiden sivukylien asukkaiden kotikonnuilla ja he ovat tottuneet elämään metsissä ja metsistä. Huomaan pohtivani vastuuta, joka meillä tulevilla ja nykyisillä metsäammattilaisilla on. Huolehdimme näiden ihmisten elinympäristöistä, sekä omaisuudesta ja omaamme viimeisimmän tiedon metsätalouteen, sekä metsänhoitoon liittyvistä asioista.

Metsätalous on näytellyt suurta roolia Suomen historiassa ja uskon, että tulevaisuudessa tämä metsän ja Suomen kansan symbioosi jatkaa porskuttamistaan. Toivotaan, ettei metsätalouden tarvitse enää varsinaisesti nostaa Suomineitoa reppuselkäänsä, vaan voimme ajella hänen kanssaan biodieselautollamme pitkin kimppakyytikaistaa kohti tulevaa. Mukanamme metsänomistajia, metsäammattilaisia, päättäjiä ja muiden alojen osaajia. Emme tarvitse edes autoradiota, koska tällä porukalla saamme varmasti riittävästi keskustelua aiheista, kuten innovaatiot, yhteistyö, biotalous, tai ihan ylipäätään jaamme tietojamme ja taitojamme toistemme käyttöön. Kyseinen listaus aiheista voisi jatkua loputtomiin. Siispä kuunnellaan toisiamme. Esimerkiksi näiltä hyvien ihmisten kylien asukkailta voimme oppia paljon, vaikka he eivät ehkä pidä suurinta ääntä itsestään ja toisaalta jaetaan heille meidän tietomme. Suosittelen kaikkia tutustumaan näihin pikku kyliin, sillä täällä maalaisromantiikkaa ei tarvitse ostaa.

Kirjoittaja on Savonlinnalainen perheenisä, "satunnaismetsuri" ja kesän töissä harjoittelijana Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savossa